Kysy autoista: pitäisikö tien päällä järjestää autoille valoratsioita?

Viranomaisten järjestämät liikenteen ratsiat ovat tärkeitä, mutta on myös jokaisen autoilijan vastuulla pitää huolta omasta autostaan.

Kysymys: Liikenteessä näkee runsaasti sellaisia autoja, joiden toinen ajovalo on pimeä. Niitä voi jokainen liikenteessä oleva nähdä. Olisiko syytä pitää "ratsioita" tien päällä, jotta asiaan saataisiin liikenneturvallisuutta parantava huomio? "Rengasratsioitakin" ovat poliisi ja katsastusmiehet pitäneet, joten "valoratsioitakin" voisi pitää."

Autoliiton koulutuspäällikkö Teppo Vesalainen vastaa lukijaa askarruttavaan liikenneturvallisuutta koskevaan kysymykseen:

– Poliisi ja katsastusmiehet pitävät aika-ajoin ratsioita, milloin milläkin ajankohtaisella kärjellä. Lisäksi erilaisissa neuvonta- ja tarkastuskampanjoissa on monesti mukana muitakin asioihin vihkiytyneitä tahoja.

Valvonta- ja kampanjointiresurssit ovat kuitenkin rajalliset, minkä vuoksi peräänkuulutan autonkäyttäjän henkilökohtaista vastuuta tällaisessa asiassa, jonka tarkastaminen on varsin yksinkertaista ja nopeaa tehdä ihan itse, Vesalainen toteaa.

Valojen toiminnan tarkastaminen

Valojen toiminta olisi syytä tarkastaa ainakin viikoittain. Tämä onnistuu esimerkiksi kaverin kanssa niin, että toinen on autossa ja toinen ulkona, tai yksinkin kiertämällä auto ympäri muutamaan kertaan vaihtaen aina kierrosten välissä valokatkaisija eri asentoon: etuvalot eli parkit, lähivalot ja kaukovalot.

Samoin eri kierroksilla voi kiinnittää huomiota molempien puolien vilkkujen sekä etu- ja takasumuvalojen toimintaan. On olennaista tosiaan varmistaa myös ”parkkien” toiminta. Jos lähivalopolttimo edestä simahtaa, on tärkeää, että edes parkkipolttimo jää ko. puolelle palamaan. Vaikkei sen valossa näekään ajaa, auttaa se kuitenkin muita tienkäyttäjiä hahmottamaan, että lähestyvä ajoneuvo on auto eikä esimerkiksi mopo.

Myös jarruvalot saa testattua yksin, esimerkiksi laittamalla lumiharja etupenkin istuinosan reunan ja jarrupolkimen väliin, painamaan poljinta. Tämä onnistuu useimmilla lumiharjoilla kuljettajan istuimen etäisyyttä säätämällä. Valot on myös mahdollista tarkastaa autosta nousematta näyteikkunaa tai vastaavaa peilinä hyödyntäen. Tämä on näppärä tapa esimerkiksi peruutusvalon toiminnan tarkastamiseen niissä autoissa, joissa sitä ei saa palamaan auton ollessa virta päällä, mutta ei käynnissä.

Joissain autoissa on myös valojen itsediagnoosijärjestelmiä, jotka kertovat polttimon palamisesta. Näissäkin järjestelmissä on kuitenkin eroja:

— Itselläni on esimerkiksi taannoin ollut auto, joka kertoi kyllä muiden polttimoiden rikkoontumisesta, mutta ei lähi- tai kaukovalojen. Ne piti tarkastaa itse, muistelee Vesalainen.

Joissakin autoissa itsediagnoosijärjestelmä saattaa varoittaa takavalopolttimon palaneen, vaikka ulkopuolisessa tarkastelussa valot näyttäisivät toimivan. Tämä saattaa johtua esimerkiksi siitä, että osassa autoja takavalopolttimon tultua tiensä päähän, järjestelmä sammuttaa myös toisen takavalon ja sytyttää jarruvalopolttimot palamaan yhtäjaksoisesti normaalia jarrutustilannetta himmeämpinä, ikään kuin korvaavina takavaloina. Jarrupoljinta painettaessa valot sitten kirkastuvat, kuten jarruvalojen kuuluukin.

Jos huomaa jonkin polttimoista rikkoontuneen, tulisi se vaihtaa tai vaihdattaa mahdollisimman pian uuteen.

Ennakoivaa huoltoa

Yhtään hölmöä ei ole myöskään ennakoiva huolto valojen osalta. Jos autossa on esimerkiksi halogeenivalot, ja samat polttimot ovat olleet käytössä vaikka jo kolme vuotta, kannattaa pyytää huollon yhteydessä uusimaan polttimot – siis siitäkin huolimatta, että molemmat valot vielä toimisivatkin.

– Itselläni on myös tapana uusia samalla kertaa molempien puolien valot: jos vasen lähivalopolttimo on pimeänä, vaihdan myös oikeanpuoleisen, vielä toimivan, kertoo Vesalainen.

Polttimoita vaihdettaessa on tärkeää varmistaa, että uusi polttimo asettuu varmasti pidikkeeseensä oikein. Siinä, missä vanha kunnon H4-polttimo oli varsin yksinkertainen ja helppo asentaa, jäävät nykyään käytössä olevat, kooltaan pienemmät, polttimot herkästi väärään asentoon. Tästä seuraa joko vastaantulijoiden häikäistyminen tai onnettoman lyhyt valojen kantama.

Myös valojen toimintaperiaatteeseen tutustuminen on tärkeää

Valojen toimintakunnon varmistaminen on tärkeää, mutta yhtä tärkeää on myös niiden toimintaperiaatteeseen tutustuminen. Olennaista on selvittää, missä valokatkaisijan asennossa palavat aina sekä ajovalot että takavalot.

Monessa autossa huomiovaloilla ajettaessa takavalot eivät pala. Jos valokatkaisijassa on AUTO-asento, ei sekään aina takaa keliolosuhteisiin oikeita valoja. Vaikka tuossa asennossa hämärätunnistin ja lasinpyyhkijöiden käyttö tai sadetunnistin ohjaavat valojen toimintaa vaihdellen huomiovaloja ja ajovaloja, on mahdollista, että esimerkiksi lumisateella tai lumen pöllytessä automatiikka valitseekin huomiovalot ja pimeän perän ajo- ja takavalojen sijaan. Tämä on tietenkin selvä turvallisuusriski.

Tiedätkö, mistä takasumuvalon tai -valot saa päälle?

Lumen pöllytessä, veden lentäessä tai sumussa ei aina riitä edes se, että ajo- ja takavalot palavat. Auton näkyvyyttä taaksepäin voi parantaa takasumuvalovalon avulla. Kuljettajan onkin näitä tilanteita varten olennaista selvittää jo etukäteen, mistä takasumuvalon saa kytkettyä päälle.

Hyvä nyrkkisääntö takasumuvalon käyttöön on, että jos itsellä on vaikeuksia sumun, pöllyävän lumen tai lentävän veden vuoksi erottaa edellä, ilman takasumuvaloa ajavaa, painii takana ajava todennäköisesti saman ongelman kanssa. Turhaan takasumuvaloa ei pidä polttaa, koska se on varsin kirkas ja häikäisee herkästi takana ajavaa.

Teksti: Sini Ylivakeri