Blogi: Itseään ajavaa matkailuautoa odotellessa

Meiltä työkseen autoja ajavilta toimittajilta kysytään usein, mikä on unelma-automme. Vastaukset ovat usein vältteleviä, sillä helppoa vastausta ei ole. Maailmassa on yksinkertaisesti liikaa vaihtoehtoja; kuten kaikki sitä juuri oikeaa ja uutta autoa etsivät tietävät.

Olen kuitenkin viime aikoina keksinyt itselleni selkeän suosikin. Valitettavasti vain sellaista ei saa kaupasta – eikä todennäköisesti saa edes kovin pian, jos milloinkaan. Minä haluan autonomisen ja sähköllä kulkevan matkailuauton.

Kun olette hekottamiseltanne toenneet, niin miettikääpä asiaa hetki kanssani. Mikä olisi oikeasti fiksumpi ratkaisu? Päivisin sitä voisi harrastaa mitä kukin nyt haluaa harrastaa, ja yön tullen sitä voisi käydä nukkumaan, kun matkailuauto siirtyisi päästöttömästi seuraavaan kohteeseen. Tämä, jos mikä, on unelmaratkaisu moneltakin kannalta.

Sähkö tekee vahvasti tuloaan henkilöautoihin, joten on vain ajan kysymys ennen kuin sähköä löytyy myös matkailuautojen voimalinjoista. Pelkällä sähköllä kulkeva matkailuauto on – ainakin nykyisellä akkuteknologialla ja latausverkostolla – melko mahdoton yhtälö, mutta kyllä maailman Pelle Pelottomat ovat jo sellaisiakin rakentaneet.

Skeptikot ovat puolestaan sitä mieltä, että autonomiset autot yhtä utopistisia kuin mitä rakettiautot olivat 60-luvulla. Siihen on varmasti kyllä matkaa, että matkailuauto osaisi syrjäpoluilta tietylle leirintäalueelle ja sieltä varatulle paikalle, mutta moottoriteillä autot liikkuvat pian itsekseen nopeammin kuin mitä moni uskoo. Ja minä olisin tyytyväinen jo tähänkin ratkaisuun. Mikään ei nimittäin ole tylsempää kuin siirtyminen matkailuautolla moottoritiellä paikasta A paikkaan B.

Hyväksyn senkin, etten voisi nukkua matkan aikana vaan minun olisi istuttava ratin takana. Sekin olisi nimittäin jo huomattava etu, jos voisin hyödyntää tuon normaalisti ratin takana istumani ja tylsistyneenä eteenpäin tuijottamani ajan vaikkapa perillä olevaan kohteeseen tutustuen. Tämä olisi mahdollista, kun auto olisi vastuussa ohjaamisesta. Minun vastuullani olisi puuttua ajamiseen vain tarvittaessa.

Vieläkö naurattaa? Minua ei, koska unelma-autoani ei tee kukaan – vielä.

24.5.2017 Vesa Eskola