Blogi: Joulun toivelahja

Saamissani palautteissa näitä blogipostaus-kirjoituksia on välillä kommentoitu muun muassa yksityisautoilua ihannoivina tai vaikkapa totuudesta vieraantuneen viher-hipsterin löpinöinä. Ja näinhän se on, asiat ovat sitä miltä näyttävät.

Tätä kirjoittaessa tiedän jo, että tämä kirjoitus tullaan luokittelemaan sarjaan sovinistiset stereotypiat. Ja sitä se onkin, myönnän sen tässä avoimesti ja siten säästän kaikilta mielensäpahoittajilta palautteen lähettämisen vaivan.

Mutta itse aiheeseen; pari tapausta ihan lähiajoilta: Sumuisena aamuna tumma henkilöauto tulee sivutieltä eteeni niin sanotusti pelkillä parkeilla. Seuraavissa liikennevaloissa olemme rinnakkain ja saan kuljettajan huomion kiinnitettyä itseeni, jolloin avoimesta ikkunasta kehotan laittamaan valot päälle. Vastaus on: ”minulla on valot” ja jotain epäselvää, joka jää liikenteen metelin alle. Ajovalot eivät kuitenkaan syty keulalle.

Toinen tapaus sattuu pysäköintipaikalla, jossa autonsa ympärillä hermostuneesti pyörivän henkilön eleistä pystyy päättelemään, että jokin asia on pielessä. Omasta mielestäni herrasmiehenä kysyn, onko joku hätänä ja vastauksena siihen, etteivät auton valot sammu, vaikka avaimen ottaa pois virtalukosta. Tilanne ratkeaa kun käännän valokatkaisijan parkeilta nolla-asentoon.

Pieniä ja inhimillisiä virheitä, joita näkee päivittäin. Uskoisin, että molemmissa tapauksissa kyse on samasta asiasta, jota ystäväni Teppo nimittää ”hellankytkinilmiöksi”. Pimeän haitatessa näkyväisyyttä päätetään tehdä jotain. Kun valokatkaisijaa kääntää pykälän, syttyvät auton sisällä mittarivalot, jolloin tulee tunne, että asia on sillä kunnossa. Liikenneturvallisuuden kannalta huono puoli on siinä, ettei autosta ulospäin näkyvä valo ole riittävä, ainakaan jos olosuhteet ovat kelin tai pimeyden huonontamat.

Siksi hyvät herrat: lahjavinkki. Antakaa vaimollenne tai tyttöystävällenne, tai vaikka molemmille, oppitunti ajoneuvon valojen käytöstä. Jokavuotisten flanelliyöpaitojen ja suklaarasioiden sijaan tai ainakin niiden ohella kokoontukaa vaikka heti Tapaninpäivänä auton ympärille ja käykää katsomassa miltä auton ulkopuolella näyttää milloin missäkin valokatkaisijan asennossa. Ajovalot, parkit, pitkät. Entä sumuvalo. Ja miten kytketään hätävilkut. Toinen kääntää katkaisijoita ja toinen katsoo asiaa auton ulkopuolelta.

Ja välillä vaihdetaan rooleja. Mukavaa yhteistä laatuaikaa rakentavassa hengessä. Eikä se kertaus teillekään pahaa tee.

(Ja sinulle joka jaksoit lukea loppuun saakka: tarinan perimmäinen tarkoitus on parantaa liikenneturvallisuutta. Ei mikään muu.)

10.12.2015 Jussi Pohjonen