Blogi: Kaikki ei ole miltä näyttää

Kuulin sattumalta lastensuojelua vaivaavasta some-ongelmasta. Huostaanottoja pyöritellään verkossa ilman minkäänlaisia taustatietoja, kun perheen vanhempi kritisoi viranomaisen päätöstä. Missään vaiheessa ei tule ilmi, että verkossa höyryävä vanhempi on esimerkiksi raiskannut oman tyttärensä.

Tällä esimerkillä tarkoitukseni ei ole tukahduttaa viranomaiseen kohdistuvaa arvostelua, vaan muistuttaa terveestä lähdekritiikistä. Edellä mainitussa verkkokeskustelussa on yksi merkittävä rajoite:

Kun puhutaan yksilöidyistä tapauksista, viranomainen ei voi mennä keskusteluun mukaan paljastamatta luottamuksellista tietoa tapauksesta.

Keskustelua käydään siis pakostakin yksipuolisesti.

Miksi teki tästä aiheesta kirjoittamisen arvoisen? No, tilanne ei ole juuri sen kummempi liikenneonnettomuuksista puhuttaessa.

Menneiden vuosien aikana jonkun verran yksittäisiä onnettomuuksia on noussut laajemmin retosteltavaksi. Osassa näistä tapauksia julkinen myllytys on mennyt täysin ohi, koska onnettomuuden syyt ovat olleet täysin muualla kuin miltä päällepäin näyttää.

Yksityishenkilöt ymmärrettävästi keskustelevat jatkossakin mistä milloinkin, mutta toimittajakunnan haasteet pysyvät.

Tovi sitten päätoimittajat julistivat melko mahtipontisesti ”laatujournalismin” puolesta, joskin heidän tulokulmansa asiaan oli hiukan eri kuin edellä puidussa esimerkissä. Joka tapauksessa pointtina oli, että median tulee olla luotettava.

Tunteita herättävät artikkelit kiinnostavat lukijoita, mutta asiateksteissä faktojen kannattaa antaa edelleen puhua.

11.4.2016 Tapio Koisaari