Blogi: Lakritsia espanjalaisille

Mutta miksei salmiakkia? Kävin Barcelonassa tutustumassa Seatin klassikkokokoelmaan heidän vanhalla tehdasalueellaan Zona Francassa. Kyseessä ei ole varsinaisesti museo, vaan kokoelma autoja sekä näiden restaurointiyksikkö, jota ylläpitää muutama entusiasti.

Hotellini sijaitsi aivan Zona Francan vieressä, mikä oli tietysti kätevää. Illalla alue vain hiljeni täysin, kuten monet teollisuusalueet tekevät. Kävin tästä huolimatta iltakävelyllä, ja löysin Ikean. Paremman tekemisen puutteessa astuin sisään.

En käynyt itse huonekaluliikkeessä, ostin vain pikkupurtavaa. Ja ei, en ostanut lihapyöryköitä tai hodaria. Se olisi tapas-kulttuurissa minusta rikos. Ruokatiskin vierestä löytyi pieni elintarvikekauppa. Edellisestä Ikea-käynnistäni missään maassa on lähemmäs 10 vuotta, joten elintarviketarjonta pääsi yllättämään minut.

Ruokakaupan filosofia oli tuttu. Laareissa oli sisäänheittotuotteita: halpaa suklaata, sipsejä ja irtokarkkeja (mm. lakritsia ja vadelmaveneitä) mutta… hyllyistä löytyi myös muutakin. Esillä oli kalliimpia mehuja (mm. mustikkaa, puolukkaa ja raparperia), täysviljaleipiä, graavilohta… ja jopa tuttu Kallen mätitahnatuubi löytyi.

Ikean bisneksen teosta ja kestävästä kehityksestä voidaan olla montaa mieltä, mutta ruotsalaisuuden myyminen sai kipinät sinkoilemaan aivoissani. Mikseivät suomalaiset voisi tehdä samaa?

Suomi on vähintään yhtä eksoottinen maa kuin Ruotsi, ja Suomesta on lähtenyt maailmalle monia tunnettuja tuotemerkkejä. Miksemme me suomalaiset yhdistäisi voimiamme ja perustaisi Suomi-kauppoja? Myynnissä voisi olla kaikkea karjalanpiirakoista, kylmäsavuporoon ja Fazerin suklaaseen; sekä tietysti Aarikkaa, Fiskarsia, Polaria, Arabiaa, Marimekkoa, Iittalaa, Suuntoa, Geneleciä, Finlaysonia – ja totta kai myös Angry Bird sekä Muumit mahtuisivat mukaan.

Modernin metalli-, lasi- ja puusisusteisen liikkeen seinille kuvia Suomen luonnosta niin kesällä kuin talvellakin, mainoslauseisiin puhtautta ja ekologisuutta.

Suomalaiset ovat niin usein kompastuneet markkinointiin: ”mut ku ei tää sit kuitenkaan…” Unohdetaan jo Ryysyranta, eivät kiekkoleijonatkaan lähde enää MM-kisoihin altavastaajana. Ollaan ylpeitä siitä, mitä meillä on – ja ennen kaikkea, ei olla naapureille kateellisia. Kaverin menestys voi auttaa meitäkin.

Ei odoteta, että maailma löytää Suomen, vaan viedään Suomi maailmalle.

9.2.2015 Vesa Eskola