Liikuttavia kohtaamisia liikenteessä
Viikko sitten olin lähdössä päiväkodin parkista, kun kahdesta keskenään rupattelevasta miehestä toinen viittasi minulle kädellä. Kumartui sitten pyyhkimään kuurat ajovaloistani.
Tänään ajauduin tietyömaan kohdalla väärälle kaistalle töihin mennessä ja vilkkua antaessani minulle tehtiin heti tilaa liukua oikealle kaistalle.
Hetki myöhemmin koitan parkkeerata työpaikkani parkkikselle, jossa sielläkin on jokin remonttikaaos menossa, pari lastausautoa ja jokin roska-auto. Näen yhden ainokaisen ja pikkuruisen paikan, jonne koitan rukouksia lähetellen litistyä. Auto ei mahdu kääntymään. Tästä vielä ehkä onnistun kolhimatta peruuttamaan, mietin.
Työmies näkee, että lähden pakittamaan. Hän siirtää työmaa-aitaa sen 10 senttiä minkä pystyy ja sanoo, että ohjaa mut paikalle. Luottavaisesti veivaan niinkuin hän näyttää. (ei muuten ohjaa ekaa kertaa) Ja siinä on. Kiitän ja kysyn, mihin numeroon soitan kello 16, kun tästä pitää peruuttaa pois.
Mulle noi oli isoja juttuja. Mulle se, että joku on ystävällinen ja auttavainen liikenteessä on niin iso asia, että tippa tulee silmään.
Olen lapsena oppinut, että liikenne on koston ja vaaran paikka. Ja hämmästyn kaikesta ystävällisyydestä joka kerta kun nyt 40-vuotiaana vihdoin olen uskaltanut alkaa ajaa autoa.
Kiitos teille kaikille, jotka teette liikenteestä turvallisemman ja vähemmän pelottavan paikan niille jotka pelkäävät.
Nimim. Kiitollinen äiti
Julkaisemme vierasblogin poikkeuksellisesti nimimerkillä.
25.11.2016 Lukijavieras
