Blogi: Ohittajan tuskaa
Suurimman vaaran moottoriteillä aiheuttavat ohittajan eteen yllättäen oikealta kaistalta puikahtavat toiset ohittajat, jotka vielä tarkoin muistavat, ettei ohitustilanteessakaan sallittua nopeutta saa ylittää. Muutaman kerran olen nähnyt ja säikähtänyt läheltä piti-tilanteita, kun takana lähestyvän auton jarruvalot kirskuvat punaisena.
Vilkasliikenteisillä valtateillä tilanne on vielä pahempi, kun ohituspaikkaa on kytättävä vastaantulijoiden vuoksi paljon huolellisemmin. Pinna kiristyy, kun jono pitenee, keskinopeus laskee ja eteneminen muuttuu nykiväksi. Se houkuttelee helposti ajamaan toisen puskurissa kiinni ja samalla ketjukolarin vaara kasvaa.
Ohittaminen on tuskan takana, ja sitten vielä monella väylällä poliisin peltipoliisit jarruttelevat muutenkin takkuista menoa. Minua ei peltipoliisi sellaisenaan häiritse, mutta joskus niiden sijoittelu ihmetyttää.
Jossakin olen nähnyt peltiseriffin seistä jököttämässä vajaa sata metriä ennen ohituskaistan alkua. Aika moni ohituskaistalle vauhtia ottava autoilija on varmaan huomannut harmikseen salaman välähtävän, mikä yleensä merkitsee pientä ylimääräistä rahankulua.
Ohituskaistat parantavat liikenteen sujuvuutta. Toivoa vain sopii, että ainakin ne pidettäisiin hyvässä kunnossa, vaikka tiemäärärahat ovat vähentyneet ja teiden kunto on pahasti rapistunut. Joissakin paikoin ohituskaistoilla nopeuksia on pudotettu 100 km:stä 80 km:iin tunnissa, mikä on aivan järjetöntä.
Syy lienee suurimmaksi osaksi se, että väylä on huonossa kunnossa. ELY-keskus nostaa kädet pystyyn, sillä määrärahat eivät riitä ylläpitoon ja kunnostukseen.
27.2.2015 Heikki Peutere
