Tapio Koisaari
Tapio Koisaari

Blogi: Paskaa sataa

Viimeisen kuukauden aikana kohdalleni on sattunut muutamissa asioissa uskomaton epäonni, joka on jatkunut kerta toisensa jälkeen. Vastoinkäymisistä on selvitty työllä, rahalla ja tatilla otsassa.

Sattumusten sumista huomattavasti harmittomin oli se, että paikalliset uimahallit alkoivat hylkiä minua. Vajaan kuukauden sisään sain kahdesti häädön altaasta, kerran uimahallin kahviosta ja vielä kerran koko uimahallista, juuri kun olin päässyt lapsikatraani kanssa altaaseen (tämä oli jo puhtaasti uimahallin moka).

Kokonaisuuden kruunasi parkkisakko seitsemän minuutin ylityksestä. Tätä ennen uimassa käymisessä ei ole ollut mitään probleemaa.

Kun asiat menevät riittävän monta kertaa päin hanuria, mieleen hiipii ajatus korkeammasta kiusanhengestä; tekee mieli syyttää kohtaloa. Kun kaikki mukavat sattumukset summautuivat, aloin olla itsekin tässä pisteessä. Eikö edes uimahallireissu voisi mennä putkeen?

Sitten peliin astui kymmenistä ja taas kymmenistä onnettomuusraporteista saatu oppi: vaikka moni saa ilman syytä elämältä kylmempää kyytiä kuin ansaitsisi, myös omilla teoilla on väliä. Niinpä rauhoituin ja istuin ajattelemaan, mitä oikeastaan on tapahtunut.

Hyvin pian huomasin, että miltei joka kerta olin tehnyt pieniä virheitä, jotka tällä kertaa poikkeuksetta kostautuivat. Näin kävi, koska myös muut tyrivät samaan aikaan tai järjestelmästä ei löytynyt sitä vertaa pelivaraa, että olisin saanut virheitäni anteeksi.

Annoin siis itse vastoinkäymisille mahdollisuuden ja tämä mahdollisuus myös käytettiin. Kohtaloa ei ole syyttäminen.

Tästä viisastuneena skarppasin ja todennäköisyydet alkoivat pelata omaan pussiini. Hitaasti mutta varmasti asiat kääntyivät parempaan suuntaan; ihmiset alkoivat voida paremmin ja uimahallin uimavalvojakin jopa nauroi.

Näistä lähtökohdista haluankin toivottaa kaikille tsemppiä marraskuun selättämiseen. Älkää lannistuko, vaikka välillä niskaan sataisikin kaikenlaista kuraa.

26.11.2015 Tapio Koisaari