Blogi: Pumpulihäät
Toukokuussa täyttyi osaltani ensimmäinen vuosi liikenneturvallisuustyötä Trafissa. Tai jos ihan tarkkoja ollaan, niin minulla tuli vuosi täyteen hyvä-veli verkoston sukulaisilleen järjestämässä suojatyöpaikassa. Työnihän on paperiliittimien siirtelyä paikasta toiseen vähintään viiden tonnin kuukausipalkalla ja kun palasin vähintään kahdeksan viikon mittaiselta lomaltani jatkoin kansalaisten kyykyttämistä norsunluutornistani.
Helsingin ydinkeskustassa sijaitsevista hulppeista toimitiloista, joissa neliöitä on vähintään sata per virkakyösti, on tietysti vaikea nähdä sitä kurjuutta, johon kaltaiseni loiset ovat tämän maan ajaneet, mutta totuushan valkenee viimeistään silloin, kun kansa nousee kapinaan.
Alkusyksystä tuotin kalleimpia mahdollisia itsestäänselvyyksiä mitä verovaroilla saa aikaiseksi. Naurettava halpakopio ulkomaisista valistusvideoista oli sentään oikeansuuntaista valistustyötä, mutta toisaalta se oli osoitus siitä, kuinka vaaralista on ajaa järjettömän veronsysteemin takia vanhalla ajoneuvokannalla ja kohtuuttoman kalliilla bensiinillä. Tämä onkin hyvä huomioida, nimittäin jos autoveroa tullaan laskemaan ja bensiinin hinta halpenee, niin ilmeisesti sitten voimme kaikki huoleti ajaa kahden promillen kännissä päin kallioleikkausta.
Loppusyksystä sainkin sitten itkupotkuraivarit, itkin säälittävästi kuin pikkutyttö. Vinkumiseni oli niin säälittävää että minulle suositeltiin jopa hirttäytymistä Aleksanterinkadun jouluvaloihin, jotta kaltaiseni turhake saisi vielä edes kerran ansaitsematonta huomiota.
Talvi menikin juhliessa autovalmistajien lapinhuviloilla, mitä nyt jonkin verran lahjuksia kerkisin siinä välissä ottamaan vastaan.
Keväällä paljastui viimeinkin alhainen sivistystasoni. Säälittävä horinani osoittaa, että olen todellakin vieraantunut normaalielämästä. Myönteistä sentään oli, että minulla oli kanttia lyödä luu kurkkuun noita maanteitä terrorisoiville kokovartalokondomeille.
Suomen kolmanneksi turhimman virkamiehen vuosi on siis ollut hyvin vaihteleva. Tästä on hyvä jatkaa, ainakin niin kauan kunnes Soini laittaa tällaisen niljakkeen kilometritehtaalle.
Hyvää ja toivottavasti lämmintä kesää kaikille! Vaikka eihän kaltaiseni paskakasa mitään lomaa ole ansainnut. Saunan takana on vielä tilaa.
Lihavoidut kohdat ovat suoria lainauksia saamastani rakentavasta palautteesta. Kiitos siitä. Ihan kaikille en ole vastannut henkilökohtaisesti, mutta kuten huomaatte, kaikki on luettu ja kiitollisuudella otettu vastaan. Saamani palautteen määrä osoittaa, kuinka henkilökohtaista ja tärkeää liikenne meille on. Yhdessä voimme saada sen myös turvallisemmaksi kuin koskaan aikaisemmin.
17.6.2015 Jussi Pohjonen
