Blogi: Romut romuksi

Heinäkuun alussa alkanut romutuskokeilu on ilahduttava, konkreettinen veto autoalalta ja valtiovallalta. Liikenneturvallisuustyössä tahtoo riittää teoriapyörittelyä, mutta käytännön tekeminen osoittautuu yleensä kiusallisen vaivalloiseksi ja vähintään liian kalliiksi.

Alkuvuoden henkilöauto-onnettomuuksissa osa autoista on ollut romuja jo ennen törmäystäkin, ja muutenkin onnettomuuksissa osallisena olleet autot ovat olleet iäkkäitä.

Yksi poiminta tammi-huhtikuussa tapahtuneista onnettomuuksista: miltei 90 prosenttia onnettomuuden aiheuttaneista henkilöautoista kuului kannan vanhempaan puolikkaaseen eli oli mediaani-ikää vanhempi.

Toinen fakta tältä vuodelta sopii vielä paremmin meneillään olevaan kampanjaan: joka kuudes henkilöautossa kuolleista oli romutusikäisessä tai sitä vanhemmassa (yli 20-vuotiaassa) ajoneuvossa.

Työni puolesta pyrin edistämään tasapuolista liikenneturvallisuuskuvaa, jossa huomioidaan ajoneuvoihin, ihmisiin ja tieympäristöön liittyvät riskitekijät tasapuolisesti. Välillä tämä on vaatinut ajoneuvotekniikan merkityksestä muistuttamista, sillä Suomessa ei ole vahvasti lobbaavaa autoteollisuutta.

Toki tässäkin työssä pystyy ampumaan itseään jalkaan, ja näin on osittain käynytkin. Viesti on mennyt niin hyvin perille, että nyt ajoneuvotekniikan oletetaan ratkaisevan kaikki ongelmat. Esimerkiksi autonomisten autojen katsotaan olevan aivan kulman takana, ja niiden yleistyttyä kuljettajat voivat dokata rauhassa takapenkillä.

No, ajamisen automatisointia kehittävät saksalaiset tai ruotsalaiset eivät näe kuljettajan roolia ihan samalla tapaa kuin Suomessa ja toisaalta onnettomuuksissa inhimillinen riski on vain osatekijä. Onnettomuuksia sattuu, vaikka inhimillistä riskitekijää ei olisikaan.

Nykyhetkenkin kannalta tekniikan kehittyminen on hieno asia, mutta Suomen autokannan kiertonopeuden takia sen paremmin Googlen kuin Applenkaan autolla ei ole merkittävää positiivista vaikutusta liikenneturvallisuuteemme ainakaan kymmeneen, ehkä 20 vuoteen.

Vielä tämän päivän realiteetti on se, että pahimmat romut kiertävät nuorten käsiin. Kaikissa näistä autoista ei ole edes yhden yhtä turvatyynyä – keksintöä, joka patentoitiin 1950-luvulla ja tuli teolliseen tuotantoon 40 vuotta sitten.

Pystymme kohtuullisin kustannuksin poistamaan pahimmat pommit tieltä, mutta jos kaikkivoipaa teknologiaa alkaa odottaa, sitä todella saa odottaa.

15.7.2015 Tapio Koisaari