Blogi: Yhteistyöllä testausmahdiksi?
Melko pitkään autoalalla olleena olen (myönteisesti) hämmästyneenä seurannut, miten ajamisen automaatio on saanut miltei kansanliikkeen mittasuhteet. Iskusanat juuri nyt ovat Aurora-hanke sekä sen myötä muodostettava Snowbox-testausekosysteemi.
Aurora-hanke sijoittuu Tunturi-Lappiin ja sen tarkoituksena on luoda suotuisa ympäristö ajamisen automatisoinnin testaamiseen. Vielä pääsääntöisesti paperilla olevan hankkeen konsortio on vahvasti viranomaispainotteinen, mutta myös yrityksiä on mukana.
Ulkopuolisen silmin hankkeessa on erityisen hyvää erikoistuminen. Esimerkiksi lumisade tulee olemaan autonomisten autojen kannalta myrkkyä pitkään. Tiemerkintöjen ja liikennemerkkien peittyminen lumeen sekä pyryn tutkia ja kameroita häiritsevä vaikutus ovat merkittävä haaste tekniikalle. Testauksen tarve on siis ilmeinen.
Hyvää on myös panostus infrastruktuuriin; sekä tiestöön että tietoliikenteeseen. Suurella autonvalmistajalla tai alihankkijalla on merkittävä oma testikoneistonsa, joka kaipaa lähinnä toimivan infran sekä hiukan paikallista erityisosaamista. Yhteistyön syventyessä ja luottamuksen rakentuessa on mahdollista edetä muiden palvelujen myyntiin.
Omalta osaltani toivon, että valmistelussa on maltettu paneutua myös yksityiskohtiin ja asiakkaisiin. Takavuosina Suomessa on ollut hiukan paha tapa suunnitella itse ja toivoa, että lopputulos kelpaa asiakkaillekin. Aurora-hankkeen osalta meillä on hyvät mahdollisuudet tehdä oikeita asioita, sillä Suomessa on alalta kosolti kokemusta.
Esimerkiksi Aalto-yliopisto ja Testworld ovat palvelleet yrityksiä talvitestauksessa jo pitkään. Nokian Renkaiden menestys nojaa pitkälti laadukkaaseen, omaan testaukseen. Ja Ivalon seudulla sekä Rovaniemellä on varmasti paljon muitakin osaavia tekijöitä.
Mutta ennen kaikkea kiinnostavat asiakkaiden ajatukset. Mikä heidän silmissään erottaa meidät Ruotsista, joka noin vuosikymmen sitten anasti autonvalmistaja-asiakkaamme?
Asiakkaat osaisivat myös sanoa arvioita siitä, miltä testaushorisontti heidän kannaltaan näyttää. Autojen hyväksyntätestaus ei voi jatkossa perustua pelkästään ajokokeisiin tai vastaaviin testeihin, sillä testattavia tilanteita on miltei ääretön määrä. Tällöin kuvaan astuu simulointi. Mutta paljonko simuloidaan ja paljonko testataan?
Autonvalmistajat ovat avoimesti pyrkineet vähentämään testausta tien päällä, sillä se on niille armottoman hankalaa. Satsaukset sisätestaukseen ovat olleet satoja miljoonia.
Testausta tehdään myös eri lähtökohdista. Pääosa testauksesta tehdään päämarkkinoiden ympäristössä ja paikallisten olosuhteiden (mukaan lukien lainsäädäntö) mukaan. Tämän lisäksi tehdään testejä ääriolosuhteissa ja juuri tätä testausta on siirretty sisätiloihin. Esimerkkinä voi käydä katsomassa vaikka BMW:n termisiä tuulitunneleita, joista yhdessä sataa lunta ja toisessa on aavikon paahde.
Eli nyt kun liikkeelle on lähdetty, kannattaa homma tehdä kunnolla. Ensimmäinen askel on kotiläksyjen teko, ja konsortiossa mukana oleva Here antaa hyvän mahdollisuuden asiakkaiden kanssa keskusteluun. Tämän jälkeen edessä on pitkäjänteistä työtä ja viimeistelyä.
Ruotsissa viranomaisten ja yritysten yhteistyönä on saatu aikaiseksi varsin hyvää jälkeä. Lopputulosta voi katsella osoitteessa: https://astazero.com/
8.2.2016 Tapio Koisaari
