Ei ole kiertoliittymän voittanutta

Kiertoliittymien eli tuttavallisemmin liikenneympyröiden määrä on selvästi lisääntynyt viime vuosina kaupungeissa, erityisesti suurten taajamien keskustojen ulkopuolella.

”Kärkikolmiolla” merkitty kiertoliittymä mahdollistaa jatkuvan liikennevirran eikä hiljaisen liikenteen aikana turhaan pysäyttele autoilijoita liikennevaloihin. Kiertoliittymä kohtelee kaikkia kulkijoita tasapuolisesti, kun vaan muistaa vilkaista kolmion takaa, ettei tunge toisen liittymässä ajavan auton eteen.

Suomessa suurin osa kiertoliittymistä on yksikaistaisia, mutta kaksikaistaiset ovat lisääntymässä paikoissa, joissa on vilkas liikenne ja paljon risteyksiä. Meillä autoilijat ovat vielä ehkä tottumattomia ajamaan kiertoliittymissä, varsinkin kaksikaistaisissa, mutta niihin tottuu nopeasti. Se vaatii vain valppautta ja nopeuden säätämistä liikennevirran mukaan.

Suomalaiset ovat laiskoja vilkun käyttäjiä liikenteessä. Harva autoilija muistaa tai viitsii laittaa vilkun päälle kiertoliittymästä poistuessaan, mikä nopeuttaisi liikennevirtaa, lisäisi turvallisuutta ja säästäisi monelta pikku ”perärutulta”.

Liikennevaloja puolustetaan usein sillä, että halutaan priorisoida joku liikennesuunta esimerkiksi sen vuoksi, että raskaan liikenteen ei tarvitse hidastella valoissa. Tuntuu aika keinotekoiselta, sillä liikennemääriin oikein mitoitettu kiertoliittymä vetää ja läpäisee turhia hidastelematta myös pitkät ajoneuvoyhdistelmät.

Liikennesuunnittelijan on aika helppo laskea, kuinka suureksi kiertoliittymän halkaisija pitää tehdä, että läpimeno on tasaista. Ruuhka-aikoina autoilijankin on maltettava mielensä ja totuttava pieneen hidasteluun. Kiertoliittymä on myös taloudellisesti paljon halvempi ratkaisu kuin liikennevalot. Väite, että kiertoliittymän ylläpitokulut ovat paljon suuremmat kuin liikennevalojen tuntuu keinotekoiselta. Bitumi on tänään halpaa ja tuskin nousee koskaan sellaisiin hintoihin, että kiertoliittyminen asfaltoiminen tulisi liian kalliiksi.

26.9.2016 Heikki Peutere