Herran haltuun
Hyvin naivisti ajateltuna työmme on tukea ihmisiä pysymään hengissä. Aina tämä motiivi ei välity, ja neuvomiselle allergiset suomalaiset huomauttavat, että vika on itse asiassa muissa, ei minussa. Esimerkiksi törmäysonnettomuuksien estämisen suurin potentiaali nähdään yleensä vastapuolen töppäilyjen estämisessä.
Edellä mainittu näkyy esimerkiksi heijastimesta tai pyöräilykypärästä muistutettaessa. Hyvin nopeasti aletaan pohtia, että eikö autoilijoille kuulu vastuuta yhtään?
Ja kyllähän sitä vastuuta autoilijoille kuuluukin. Syyspimeiden tultua ainakin tuntuu siltä, että suojatiekäyttäytymisen todellinen karva on taas tullut esiin. Vai onko joku todella varautunut jalankulkijoiden väistämiseen, kun letka paahtaa säkkipimeällä 60 km/h alueella reipasta ylinopeutta?
Omalla asuinalueellani tilanne on suorastaan toivoton. Näemme työssämme toistuvasti, että esimerkiksi jalankulkijoiden yliajoissa jalankulkijaa ei yleensä nähdä ollenkaan. Kun ajan ruokakauppaan, en yhtään ihmettele miksi. Jos noudattaisin rajoitusta, vastaantulevien autojen valojen häikäistessä minulla ei olisi mitään jakoa reagoida, jos suojatielle astuisi joku.
Olenkin siirtynyt nynnyjen NHL:ään. Vaikka asun korvessa, voin valita toisen reitin kauppaan ja pysyn poissa onnettomasta liikennesumasta. Noudatan siis Liikenneturvan perimmäisiä oppeja ja pyrin matkan suunnittelulla minimoimaan riskejä. Tähän on tultu.
Jalankulkijoiden yliajot ovat ehkä yleisimpiä ”riskittömien” kuljettajien aiheuttamista kuolemaan johtaneista onnettomuuksista. Ei auta, että ajaa selvin päin rajoituksen mukaan ja pitää turvavyön kytkettynä. Tämä viesti pitäisi saada perille monelle hyvin ajavalle kuljettajalle, sillä tällä hetkellä he jättävät jalankulkijan turvallisuudesta huolehtimisen korkeampaan käteen.
6.11.2016 Tapio Koisaari
