Kouluklassikko

Asuin opiskeluaikani Espoon Olarin ghetossa, opiskelijoiden pienkerrostaloalueella. Aivan ikkunani alla oli kääntöpaikka, josta lapset lastattiin aamuisin hoitoon.

Kirkkaasti eniten vaaratilanteita pienellä kadunpätkällämme aiheuttivat lapsensa hoitoon jättäneet vanhemmat.

Esikoiseni koulu alkoi taas tiistaina, ja koulun piha sekä nurmikkoalueet olivat täynnä autoja. Ekaluokkalaisten vanhemmat olivat tulleet saattamaan lapset koulutaipaleelle, ja kun he poistuivat silmät punaisina töihin, liikenne sujui todella mallikkaasti.

Nyt on kolmas koulupäivä, ja kun vein nuorimmaista päiväkotiin, parin suojatien eteen pysähtyminen sai takana tulleen Land Cruiser -kuljettajan vimmoihin. Esikoululaistaan kuljettaneen maasturikuskin painostus helpotti kuitenkin melko nopeasti, sillä vastakkaiselta kaistalta oli auto ajanut puuhun.

Noin 500 metrin päässä päiväkodista, kyläkeskuksen alueella nuori nainen oli ajanut 40 km/h alueella puuhun. Kuljettaja oli selvin päin ja tapahtumapaikalla tie oli suora. Viimeisen silauksen tapahtumalle antoi Mannerheimin lastensuojeluliiton työntekijä, joka oli auttamassa naista. Hänen varsinainen tehtävänsä oli vahtia 50 metrin päässä olevaa suojatietä.

Tarinalla ei kuitenkaan ole suurta opetusta. Kun arki alkaa taas rullata, seudulla ajetaan todella siististi.

Lapsiin, heidän varomiseensa ja lasten puutteellisiin liikennetaitoihin keskittyvässä valistuksessa aikuiset ovat ymmärrettävästi sivuosassa. Mutta arkirutiinien muutos vaikuttaa myös aikuisiin, ja koulu- sekä päiväkotireiteillä ajaa myös aluetta tuntemattomia aikuisia.

Ensimmäiset kerrat tuntematonta reittiä ajetaan miltei luontaisesti varoen, mutta lapsia risteilevällä alueella täytyy ajaa varovaisesti aina.

14.8.2014 Tapio Koisaari