Tapio Koisaari
Tapio Koisaari

Kun kaipasin parkkipirkkoa

En olisi hevin uskonut kirjoittavani tätä. Mutta totta se on. Sisäinen mielenpahoittajani on viime aikoina tarttunut yhä useammin väärin pysäköityihin autoihin, ja kaipaan apuun pysäköinninvalvontaa.

En ole paheksunut kevyen liikenteen väylille tai kauppojen etuoville pysäköityjä autoja, mutta väärin suojatien eteen pysäköidyt autot ovat alkaneet riipaista. Syykin on hyvin yksinkertainen.

Aloin seurata asiaa, koska työmatkani kulkee joka aamu Helsingissä Hietalahdenkatua pitkin ja miltei joka aamu sekä Eerikinkadun että Kalevankadun risteyksessä on väärin pysäköity auto. Tästä ei sinänsä ole suurta haittaa, sillä risteykset ovat tasa-arvoisia ja vauhti pitää muutenkin pudottaa miltei nollaan.

Mutta toissaviikolla kuljin viisi kilometriä Bulevardilta Pasilaan ja matkalla oli viisi väärin suojatien eteen pysäköityä autoa. Kaksi autoista oli jakelukuorma-autoja, jotka viipyvät paikalla vain vartin mutta toisaalta aiheuttavat todella massiivisen katveen. Kolme muuta olivat selvästi olleet paikalla pidempään, koska lumi oli jäänyt niiden päälle.

Toinen kuorma-autoista sattui olemaan pysäköitynä työpaikkani ikkunan alla olevalle työmaalle, joka on varsinainen liikennehässäkkä sinänsä. Kerran satuin katsomaan vastaavalla tavalla väärin pysäköityä jakeluautoa, ja sen ohitti peräjälkeen seitsemän (!) autoa pysähtymättä.

Poliisia huudetaan jatkuvasti apuun suojatieongelman ratkaisuun, mutta paikoin aggressiivinen pysäköinninvalvontakin saisi kantaa oman vastuunsa. Yksityiset toimijat pitävät huolen ansainnastaan pihoilla, mutta kadunvarsilla vaarallisesti pysäköidyt autot saavat nököttää paikallaan päivästä toiseen.

Asia alkaa kiinnostaa taas sitten, kun jotain tapahtuu. Esimerkiksi suojatiellä bussin töytäisemä nelivuotias sai huomiota heti, mutta valitettavasti vastaavaan tilanteeseen johtavia suojatieansoja on (Helsingin) kaupungilla kymmenittäin.

16.12.2014 Tapio Koisaari