Heikki Peutere
Heikki Peutere

Leuto tai kylmä talvi – samat kustannukset

Autoilijoiden tyytymättömyys kasvaa, kun tiet rapistuvat kiihtyvällä vauhdilla. Etelän leuto talvi on vähentänyt aurauskuluja. Pohjoisessa normaalia lämpimämpi talvi on lisännyt suolausta, jolla vähennetään teiden liukkautta. Vastapainoksi märät ja paljaat tienpinnat urautuvat, halkeilevat ja reikiintyvät. Tien perustuksiin päässyt vesi tuhoaa hitaasti mutta varmasti tien rakenteen. Mitä pidempään vesi saa rakenteita kalvaa, sen suuremmiksi nousevat korjauskulut.

Pieni kyselykierros ammatikseen ajavien kuljettajien keskuudessa paljastaa eroja talvihoidossa niilläkin pääteillä, joilla lunta on kohtuullisesti. Esimerkiksi maata halkovalla nelostiellä on aluekohtaisia eroja siitä riippuen, kuka talvihuollosta on vastuussa. Pääteillä tilanne on aika hyvin hallinnassa, mutta monet alemmanasteiset väylät ovat huonossa hoidossa. Joillakin alueilla ihmiset ovat viestittäneet, että jopa hälytysajoneuvoilla on ollut vaikeuksia liikkua syrjäisillä teillä.

Suomi on jaettu 80 hoitourakka-alueeseen, ja tiet viiteen eri hoitoluokkaan. Urakoitsijan hoitourakka on ympärivuotinen. Siihen kuuluvat myös pienet reikien ja halkeamien korjaukset sekä tien reunusten siistiminen sekä sorateiden pintojen lanaukset. Suuret kunnossapitourakat kilpailutetaan erikseen.

Olipa talvi leuto tai kylmä, teiden huollon kokonaiskustannukset eivät juuri muutu. Yksi ongelma on se, että hoitourakat on sidottu indeksiin, jolloin niiden hinnat nousevat kustannuksia vastaavasti. Vaikea talvi syö samalla momentilla olevia kunnossapitorahoja, mikä vähentää mm. teiden päällystämistä. Eniten kunnossapitoon tarkoitettujen varojen hupenemisesta ovat kärsineet paikalliset liikenneturvallisuutta lisäävät pieninvestoinnit, kuten kiertoliittyminen rakentaminen ja risteysten parantaminen.

Kokonaisuutena näkymä tiestön kunnon kohentamisesta on kestämätön. Nyt pitäisi päättäjillä olla rohkeutta jakaa niukkuutta uudella tavalla ja satsata tiestön kuntoonlaittoon. Tiet ovat maan taloudellinen selkäranka, sillä harvaan asutussa maassa logistiikan on toimittava kitkattomasti. Vakiintuneen arvion mukaan tiestöön pitäisi satsata noin yksi prosentti bruttokansantuotteesta.

3.3.2014 Heikki Peutere