Tapio Koisaari
Tapio Koisaari

Liikenneturvallisuustyön monipuolisuus on saavutettua

Liikenneturvallisuustyön kohdentamiselle ei ole absoluuttisen oikeaa tapaa. Jos painotuksia lähdetään katsomaan pelkästään teoriapohjalta, törmätään siihen, että onnettomuuden sattuessa monta riskiä vaikuttaa samaan aikaan. Näiden tekijöiden absoluuttiseen merkittävyysjärjestykseen laittaminen on käytännössä mahdotonta.

Viimeaikainen liikenneturvallisuuskeskustelu on lirahtanut hyvin monta kertaa samaan viemäriin, olipa keskustelun avaus mistä aiheesta tahansa. Tilannetta ei ole yhtään auttanut se, että osa keskustelijoista on joko tahallaan tai tahattomasti puhunut ohi aiheesta.

Kärsijänä on tietysti ollut liikenneturvallisuustyö yleensä.

Liikenneturvallisuus kärsii, koska hukkaamme mahdollisuuksia. Yritämme hillitä ongelmia liian yksipuolisella työkalupakilla. Näemme jokaisen ongelman naulana, joten kaikille tarjotaan vasaraa. Nyt jo kansalaisetkin ovat alkaneet kysellä, miksi jatkuvasti tulee nuijasta.

Jos vielä tässäkään vaiheessa ei oteta opiksi, seuraavaksi rapistuu uskottavuus. Siihen ei tässä some-maailmassa ole kenelläkään varaa.

Koska uskon hyvän voittoon, annan esimerkin hyvästä kehityksestä. Mielestäni Liikenneturvan toiminnassa näkyy nyt sekä monipuolisuus että hereillä olo niin vuodenaikaan kuin ajan henkeen liittyvien ilmiöiden kanssa. Nykytilaankaan ei varmasti ole päästy ilmaiseksi. Vanhoja mantroja on pitänyt kyseenalaistaa, koska maailma muuttuu, eikä valistustyössä sitä voi jättää huomiotta.

Hyväksi todettuja, jopa edullisia rohtoja liikenneturvallisuuden parantamiseksi on tarjolla muillekin kuin valistajille. Win-win-win-kategoriaan kuuluu ajoneuvokannan uudistaminen. Vanhojen romujen poistaminen lienee mahdollista pienin kustannuksin tai jopa valtion tuloja kasvattaen, eivätkä edut rajoitu pelkkään liikenneturvallisuuteen. Voin vain ihmetellä, miksi tätä valttikorttia ei käytetä.

Jos autokannan uudistaminen tuntuu liian porvarillisesta, turvavyön käytön voisi pistää kuriin. Tutkimme vuosittain, että pelkkä vyö pelastaisi kolmisenkymmentä ihmistä. Vammautumisten vähenemisestä ei ole vastaavaa arviota, mutta ilman akateemista loppututkintoa määrän voi arvata olevan yli kymmenkertainen.

Vai pitäisikö verotukseen tuoda etätyövähennys? Sen sijaan että liikkumista työn perässä tuetaan, pitäisikö myös liikennesuoritteen vähentämistä tukea? Työnantajan todentamista etäpäivistä annettaisiin vähennystä vaikka kymppi päivää kohti – tämä olisi sitä digitalisaatiota käytännössä.

Vaikka aluksi totesin, että teoria ei tarjoa kaikkia vastauksia, tietoa tapahtuneista onnettomuuksista voitaisiin käyttää paljon nykyistä tehokkaammin. Esimerkiksi edellä ehdottamastani ajoneuvokannan uudistamisesta on vesitiivistä näyttöä henkilöautojen osalta. Samoin turvavöistä.

Esitän jälleen kaikille viranomaisille, tutkijoille ja liikenneturvallisuustoimijoille avoimen kutsun tutustumaan onnettomuuksista kerättyyn tietoon! Matalimman kynnyksen yhteydenottokanava lienee Twitter: @tapiokoisaari.

4.10.2016 Tapio Koisaari