Minä, sinä, hän

Olen viettänyt viimeisen 10 vuoden aikana keskimäärin yli 200 päivää vuodessa tien päällä, ja siinä ohessa olen kirjoittanut parisen sataa matkarepparia. Siksi kai minulta kysytään usein, mikä vetää minua yhä maailmalle.

Vastaus on helppo. Mikään ei ole hienompaa kuin löytää uusia ihmisiä. Totta kai historialliset monumentit, henkeäsalpaavat maisemat, eksoottinen ruoka ja pään sisäiselle kovalevylle tallentuvat unohtumattomat hetket ovat kaikki matkan arvoisia, mutta ihmiset ovat se, mikä minua vieraissa paikoissa eniten kiinnostaa. Noiden ihmisten tarinat ovat se kirjoittamaton kirja.

Toinen yleinen kysymys on se, kuinka valmistaudun matkaan.

Jos kyseessä on esimerkiksi historiallinen tien pätkä, valmistautuminen kuuluu asiaan. Ei kannata ampua yli, mutta sen verran reittiin kannattaa perehtyä, ettei aja ohitse mistään tärkeästä, mikä voi jäädä harmittamaan myöhemmin.

Jos kyseessä on sen sijaan pelkkä matkajutun haku tietystä kohteesta ilman varsinaista päämäärää, pidän seikkailuista. Ja seikkailun yksi tärkeimpiä määreitä on se, ettei tiedä, mitä tapahtuu. Minä rakastan tuntematonta.

Eikä seikkailun tarvitse olla iso. Sitä ei myöskään ole pakko hakea maailman laidalta. Joskus esimerkiksi tunnin tai kahden junamatka kotoa tuntemattomaan kaupunkiin ja keskustelu tuntemattomien ihmisten kanssa riittää. Suosittelen kokeilemaan.

21.1.2014 Vesa Eskola