Mohammed Afif ja väärä suunta
Kun olet seuraavan kerran taksikuskin kyydissä, joka ei osaa ilman navigointilaitetta oikeaan osoitteeseen, muista olla kiitollinen, jos sentään ymmärrätte toisianne.
Kävin Detroitin autonäyttelyssä. Pysäytin illalla itselleni keltaisen ikälopun taksin. Kapusin takapenkille, ja pyysin kuskia ajamaan Southfieldiin – pikkukaupunkiin Detroitin pohjoispuolella, missä hotellini oli. Taksikuski kysyi jotain, mistä en saanut mitään selvää. Luultavasti hän itse uskoi puhuvansa englantia.
Sanoin katuosoitteen, se kun tuntui loogiselta vastaukselta. Mies oli tyytyväinen ja naputteli jotakin pieneen navigointilaitteeseensa. Sitten hän mumisi jotain, mistä sain kiinni ok, got it ja Dearborn. Näistä viimeinen on toinen kaupunki Detroitin lähellä, ja aivan eri suunnassa kuin Southfield.
Toistin siksi varmuuden vuoksi, että haluan Southfieldiin. Hän hoki vain: “Southfield, yes I go it”.
Mies lähti ajamaan, ja valitsi ensimmäisessä moottoriteiden risteyksessä väärän suunnan. Onneksi olen käynyt Detroitissa niin usein, että huomasin tämän. Huomautin meidän olevan matkalla väärään suuntaan.
Mies hermostui, mutta veti rampista ulos. Kävimme pientareella uudestaan keskustelun: Soutfield ja osoite. Mies räpläsi navigointilaitetta, nauroi ja mutisi jotakin, josta sain taas kiinni vain Soutfield, got it ja ok.
Loppumatka mentiin oikein, ja onneksi osasin opastaa miehen perille ilman navigointia, joka ei olisi löytänyt hotellia pelkän osoitteen perusteella.
Maailma on täynnä erilaisia taksikuskeja. Maailman vaativin taksilupakoe löytyy Lontoosta, eikä suomalaista lupaakaan aivan helpolla saa. USA:ssa ilmeisesti kuka tahansa voi ryhtyä ajamaan taksia ilman valvontaa. En voi nimittäin mitenkään kuvitella, että kuskini Mohammed Afif olisi läpäissyt minkään sortin kirjallista tai suullista koetta.
28.1.2014 Vesa Eskola
