Naama edellä asvalttiin

Toimin tiedon tarjoajana. Keväällä olen tehnyt tätä työtä viisi vuotta, ja jostain syystä aloin tovi sitten ajatella asiakkaitani. Ajatteluun ajoi oikeastaan se, että niin paljon puhutaan tiedolla johtamisesta, tiedon merkityksestä ja niin edelleen…

Mutta.

Viiden vuoden aikana tasan kaksi asiakasta on tehnyt minuun vaikutuksen sillä, miten hyvin he käyttävät tietoa omassa toiminnassaan.

Ensimmäisellä kerralla osallistuin erikoistuvien lääkäreiden koulutukseen ja istuin kuuntelemassa myös muiden luennoitsijoiden esitykset. Sain todeta, että lääkärit saivat viimeistelyn oppeihinsa viimeisimmistä tieteellisistä tutkimuksista. Kokeneet kollegat tulkitsivat kuuntelijoille viimeisintä tietoa, ja suhteuttivat sitä aiempaan tutkimukseen.

Päämääränä oli soveltaa parasta tietoa käytännössä. Tästä hyötyvät kaikki ne, jotka sattuvat lähitulevaisuudessa makaamaan maha auki sopivassa sairaalassa.

Toisella kerralla istuin juuri samalla tuolilla kuin nytkin. Tein etäpäivää kotona, kun puhelin soi. Eetterin toisessa päässä oli erään matkailupalvelun turvallisuudesta vastaava henkilö. Hetken keskustelun jälkeen tulimme sovussa siihen lopputulokseen, että minulla ei ole heitä hyödyttävää tietoa. He ovat jo omaksuneet miltei kaiken oleellisen.

Tällä kertaa juju oli siinä, että soittajan matkailubisnes haukkaisi vahvasti hapanta, jos joku ulkomaisista vieraista loukkaantuisi siten, että hänen asianajajansa saisi tehtyä vahingosta jutun. Käytännössä ainoa vaihtoehto on ollut tehdä asiat niin hyvin, että vahinkoja ei käytännössä satu tai jos sattuu, vika ei ole todellakaan ollut matkanjärjestäjän.

Näin kirjoitettuna esimerkit eivät ole mitenkään hätkähdyttäviä, mutta molemmilla kerroilla olin tapahtumahetkellä myyty. Aidosti fiksua toimintaa on lopulta melko vähän. Itse olen samassa vaiheessa kuin pääosa asiakkaistanikin, eli olen opin tiellä kohti parempaa.

Pahin maku on jäänyt, kun tietoa ei ole saatu edes tunkemalla sinne, missä sitä pitäisi ehdottomasti käyttää. Tai silloin kun toimitettu tieto on sivuutettu perusteetta.

Luin lehteä tovi sitten, ja törmäsin tyypilliseen tilanteeseen, jossa itse tunnen säkenöivää kipua. Artikkelissa haastateltiin poliitikkoa N.N. aiheesta XXX, ja siinä todettiin: ”Tieteelliset tutkimukset siitä, että XXX lisää kuolemia, sairauksia ja kustannuksia N.N. tuntee. Ne eivät hänen mieltään muuta.”

Yrityksellä on omistaja, ja fiksut omistajat ovat perehtyneet tiedon mahdollisuuksiin ja rajoituksiin. Mutta yhteiskunnassamme omistus on hajallaan, joten yllättävän isoja, yhteisiä asioita hoidetaan fiiliksellä tai muuten vain vastuuttomasti. Miltä tuntuisi, jos leikkaava kirurgi sanoisi: ”Tunnen kaiken sairautenne hoitoa koskevan tutkimustiedon, mutta aion hoitaa teitä juuri päinvastoin.”

20.1.2017 Tapio Koisaari