Nopeusrajoitus ei kerro tilannenopeutta
Oletetusti blogiavaukseni sohaisi nopeuskeskustelua. Sanatarkasti tekstissä sanottiin, että aikoinaan ongelmia pyrittiin ratkomaan yksioikoisesti nopeusrajoituksilla. Toisin sanoen: mitä alhaisempi nopeusrajoitus, sitä vähemmän vakavia onnettomuuksia.
Kaiken parantavaan nopeusrajoitususkoon liittyy muutamia hankalia kohtia: 1) Nopeusrajoitus vaikuttaa ajonopeuteen vasta, kun rajoitusta noudatetaan. 2) Rajoitusten noudattaminen edellyttää paikoin voimakasta valvontaa, mutta siihen ei tahdo olla rahaa. 3) Rajoituksen tulee olla linjassa järkevän tilannenopeuden kanssa, jotta sitä noudatettaisiin ja jotta siitä olisi hyötyä. 4)…
Suomessa tapahtuu eniten liikennevahinkoja päivinä, jolloin pakkanen lauhtuu ja alkaa pyryttää. Päivässä sattuu useampia satoja yhteentörmäyksiä tai ulosajoja. Näiden kolareiden sattumishetkellä ajonopeus on pääsääntöisesti nopeusrajoitukseen nähden ok, mutta ei tilannenopeuteen.
Jotta ongelmaan saataisiin puututtua nopeusrajoituksilla, rajoitusten tulisi olla muuttuvia. Mutta muuttuvat rajoitusmerkit lienevät suolaisen hintaisia, koska niitä ei ole vieläkään saatu pääkaupunkiseudun sisääntuloväylille.
Toisaalta muuttuvia rajoituksia ei voida lätkiä kaikkialle missään tapauksessa, joten kuljettajiin täytyy vaikuttaa muun muassa tiedollisin keinoin. Talvella liukkauden vaaran ymmärtävät useimmat, mutta pyryyn katoamaisillaan oleva edellä ajava pidetään yleensä näkyvissä ajamalla vielä lähempänä.
21.2.2014 Tapio Koisaari
