Tapio Koisaari
Tapio Koisaari

Ongelmia promillerajan molemmissa päissä

Jo muutaman vuoden ilmassa on roikkunut vaara, että promillerajaa laskettaisiin ilman muita toimenpiteitä. Hyvin populistinen aihe on vaarallisesti liipasimella, koska yksioikoisesti ajateltuna toimenpide vaikuttaa varauksettomasti kannatettavalta.

Asian koukku piilee siinä, että promillerajan lasku ilman muita lakimuutoksia jumiuttaisi poliisin ja oikeuslaitoksen. Promillerajan lisäksi pitäisi muuttaa rattijuopumuksen toteamisen käytäntöjä, eikä se olisi helpotuksista huolimatta aivan yksinkertaista.

Promillerajan sijaan olisi viisaampaa puhua puuttumisrajasta. Esimerkiksi 0,25–0,49 promillea olisi alue, joka ei johtaisi nykyisenlaisiin seurauksiin, vaan maistelleita muistettaisiin esimerkiksi rikesakolla.

Edellä mainittu rikesakko pitää pystyä kirjoittamaan poliisiautosta käsin, jolloin poliisiauton varusteiden pitäisi olla itse puhallutuksen mutta myös tietoliikenneyhteyksien ja muiden vaatimusten kannalta ajan tasalla.

Itse työn tekevä poliisi on lisäksi huomauttanut, että edes puhalluttaminen ei aina onnistu. Tällöin alkometrin sijaan joudutaan turvautumaan verikokeeseen.

Fiksu lainsäädäntökään ei siis poista kaikkia käytännön ongelmia. Jos päättäjät ymmärtävät tämän, on mahdollista avata uusia ovia.

Ja kun vauhtiin on päästy, voidaan alkaa ratkoa niitä ongelmia, jotka jo ovat poliisin käsissä.

Alkoholistit jäävät nykyiselläkin verkon tiheydellä poliisin haaviin toistuvasti, mutta heidän murheidensa ratkaisuun ei ole keinoa, joka edes kuulostaisi mukavan helpolta. Jonkun pitäisi oikeasti vuodattaa hikeä päätöksenteossa.

Suomessa alkoholiin kuolee suoraan hiukan alle 2 000 ihmistä vuodessa. Se on yli kuusinkertainen määrä kaikkiin liikenteessä kuolleisiin nähden. Tämän lisäksi runsas alkoholin käyttö näkyy erilaisissa tapaturmissa ja muissa yhteyksissä, jolloin alkoholiin liittyneiden kuolemien määrä nousee noin 4 000:een.

Alkoholin suurkuluttaja on ison osan valveillaoloajastaankin humalassa, joten hän tekee päivittäiset askareensakin humalassa. Monella tähän kuuluu autolla ajaminen, eikä sakottaminen tai tuomiot pure sitkeimpiin. Toistuvista rattijuopumuksista seuraavaa ajoneuvon menetystä valtiolle on väläytelty, mutta ei kokeiltu.

No, oma osaamiseni ei riitä oikean puuttumistavan järkeilyyn, mutta joka tapauksessa uusien toimenpiteiden soisi kohdistuvan myös runsaampaan kulutukseen. Ennaltaehkäisevä työ on varmasti tärkeintä, mutta joitain keinoja pitäisi olla räikeimpienkin tapausten hoitamiseen, sillä he näkyvät muun muassa vakavimmissa onnettomuuksissa.

17.10.2014 Tapio Koisaari