Otetaas taas
Ja otettu on. Sen huomaa kun katsoo liikenneonnettomuuksien tutkijalautakuntien raporttia vuoden 2013 kuolemaan johtaneista liikenneonnettomuuksista.
Raportin mukaan lähes joka kolmannessa onnettomuudessa osallinen on ollut alkoholin vaikutuksen alaisena. Promillet ovat yleensä olleet vielä melko tuntuvat, 88 prosentilla promilleja on ollut yli 1,2.
Raportin tulos on murheellinen, sillä lukemat ovat muuttuneet huonommaksi edellisestä vuodesta. Yllättävä se ei sinänsä ole. Vaikka kiinnijääneiden rattijuoppojen määrä on vuosi vuodelta vähentynyt, niin samoin on käynyt poliisin rattijuopumusvalvontaan käyttämälle työajallekin. Näin itseoppineena tilastotieteilijänä näen näissä selvän syy-yhteyden.
Vaikka rattijuoppoja jää kiinni onnettomuuksien ja sivullisten ilmiantojen johdosta on rattijuopumusratsioilla kuitenkin merkittävä rooli. Eli näin yksinkertaistettuna voisi vetää johtopäätöksen, että rattijuopumus ilmiönä ei ole vähentynyt, ainoastaan kiinni jäädään harvemmin.
Mitä tälle sitten pitäisi tehdä? Liikenteessä kuolleiden määrään tulisi todella radikaali pudotus jos nämä ”itseaiheutetut” tapaukset saataisiin karsittua pois. Keskustelupalstoilla ja huoltoasemien pyöreissä pöydissä ratkaisut ovat yksinkertaisia. Auto valtiolle ja kovempia tuomioita, sillä asia on hoidettu.
Mutta onko se? Tekovälineen menettäminen ei ole ihan yksinkertaista. Mitä jos henkilö on liikkeellä vuokra-autolla? Pitääkö vuokraamon auto tuomita valtiolle menetetyksi? Tai vaikka liikennelaitoksen linja-auto? Tai jos perheen nuori törttöilee isän työsuhdeautolla, pitääkö isän työnantajaa rangaista viemällä auto?
Ei tietenkään, mutta sittenhän kaikki eivät enää olekaan samalla viivalla kun rangaistuksia mietitään. Autoahan ei kannattaisi pitää omissa nimissään, jos pelko sen menettämisestä on olemassa.
Ja jos auton voisikin menettää, niin mitä niille lähes kahdellakymmenellätuhannella autolla sitten tehtäisiin? Mistä löytyy se varasto johon ne säilötään? Kuka niistä kustannuksista sitten vastaisi? No, rattijuoppopa tietenkin. No, mitäs jos hänellä ei ole rahaa eikä omaisuutta?
Uskallan myös väittää ettei tuomioiden kiristämiselläkään ole mitään vaikutusta. En jaksa uskoa, että rattijuoppo liikkeelle lähtiessään miettii tekojensa seurauksia ja mahdollisen rangaistuksen tai menettämisseuraamuksen suuruutta. Rattijuoppo liikkeelle lähtiessään luottaa siihen ettei jää kiinni.
Siksi lääkkeeni on valvonta. Suunnitelmallisena, riittävän laajana ja oikeaan aikaan toteutettuna se antaa juuri oikean signaalin kiinnijäämisriskistä. Ja sinä missä kovilla rangaistuksilla ja takavarikoilla hoidetaan jälkiseurauksia vahingon jo tapahduttua, kiinnijäämisriskin uskottavalla ylläpitämisellä ennaltaehkäistään ongelma.
Rattijuopporatsia on silloin onnistunut kun kukaan ei jää kiinni.
30.5.2014 Jussi Pohjonen
