Eila Parviainen

Pääkirjoitus: Vanha yllätti

Vanha on vanha, eihän sitä voi uuteen verrata – vai voiko sittenkin?

Kaksitoista vuotta sitten dieselautot olivat Suomessa vielä aallonharjalla, kiitos verokohtelun. Tänään nuo sen ajan uutuudet edustavat keski-ikäistä suomalaista autoa. Autotrendien aallonharjalla ovat nyt ladattavat hybridit.

Parivertailussamme neljän tonnin auto haastaa 30 000 euron auton. Keski-ikäinen upouuden. Eikä huonosti haastakaan. Sukupolvien välinen vertailu paljastaa, että kaikki kehitys ei ole ollut edistystä. Kun uutta on kehitetty, on ollut pakko myös tinkiä jostain, jotta uuden mallin hinta ei karkaa keskihintaista uutta autoa ostavan asiakkaan ulottumattomiin.

Hinta onkin tässä se ratkaiseva tekijä monella tavalla. Meille vertailun toteuttajina hinnat ovat lopulta vain numeroita myyntiesitteessä, mehän emme omaa kukkaroamme näiden autojen ostamisella kevennä. Mutta autoa ostava asiakas joutuu pohtimaan omaa budjettiaan ja mitä sillä saa. On selvää, että tämänkertaisen parivertailumme kaksikolla on aivan eri ostajakunta. Molemmille ostajaryhmille vertailumme välittää tärkeän viestin.

Neljän tonnin budjetti voi kuulostaa uuden auton ostajan silmissä mitättömältä, mutta vertailumme osoitti, että silläkin summalla saa vallan kelpo auton. Auton, joka ottaa ryhdikkäästi ja häpeilemättä mittaa jälkipolvestaan. Kahdentoista vuoden kuluttua tämä nykyinen uutuus on samassa haastajan roolissa muutamaa sukupolvea vetreämmän jälkeläisensä kanssa. Missä kunnossa, se riippuu omistajasta ja siitä, miten hän pitää huolta ajokistaan.

Autoilun valtavan sähköistymismurroksen keskellä 12 vuotta on pitkä aika. Sinä aikana markkinoille tulee iso liuta toinen toistaan uljaampia ladattavia autoja. Autoilun arki muuttuu kuitenkin hitaammin. Henkilöautot romutetaan keskimäärin vasta yli 20-vuotiaina. Jos kolarilta vältytään ja ajoneuvosta pidetään kohtuullisen hyvää huolta, on tänään ostettu uusi auto liikenteessä vielä vuonna 2040 tai kauemminkin.

Samalla kun etsitään kannustimia autokannan nuorentamiseksi ja uusien käyttövoimien ja tekniikoiden markkinoille saattamiseen, pitäisi huomiota kiinnittää ikääntyvän autokannan rooliin. Vanha auto ei voi olla vain rahastuksen kohde, sillä muutaman tonnin autolla ajavat ne, joille auto on välttämätön, mutta joilla ei ole mahdollisuutta uuteen.

Vanhan auton käytöstä pitäisi siis tehdä ympäristönkin näkökulmasta mahdollisimman edullista. Sen tuotannon päästöt ovat aiheutuneet aikaa sitten, mutta jokainen ajettu kilometri aiheuttaa omat päästönsä. Ne päästöt ovat sitä vähäisemmät, mitä puhtaammalla polttoaineella auto liikkuu ja mitä vähemmän se kuluttaa.

Polttoaineiden päästökuormaa voidaan ja pitää edelleen keventää tuotekehityksellä, mutta samalla meillä autoilijoilla on oma tehtävämme: pidetään kulkuvälineemme kunnossa, sillä huolenpidon laiminlyönti lisää ajan mittaan auton kulutusta. Päättäjien velvollisuus on ottaa huomioon mahdollisimman tasapuolisesti kaikki liikkumisen tarpeet poliittisen ohjauksen keppejä ja porkkanoita miettiessään.

26.5.2021 Eila Parviainen

Keskustelu