Lukijavieras
Lukijavieras

Perusteetonta lobbausta liikenneturvallisuudesta

Liikenneturvallisuuden lobbaaminen  turvallisuuden ja kustannussäästöjen perusteella on perusteetonta ja mennyt liiallisuuksiin.

Suomessa kuolee vuosittain yhteensä noin 50 000 henkilöä. Jos me suomalaiset vietämme keskimäärin vaikkapa 10 % elämästämme liikenteessä, saadaan erittäin yksinkertaisella ja suoraviivaisella matematiikalla tulokseksi se, että liikenteessä kuolleiden määrä olisi noin 5 000.

Tieliikenneonnettomuuksissa Suomessa kuolee kuitenkin vuosittain keskimäärin vain noin 250 henkilöä, eli vain noin 5 % yllämainitusta ”oletusarvosta”. Toisin sanoen liikenteessä  on erittäin turvallista huolimatta lobbareiden ja median luomasta pelon ja kauhun ilmapiiristä.

Iltapäivälehdet myyvät shokeeraavilla onnettomuuskuvilla ja sakotusjärjestelmää pyörittävät tahot lobbaavat omaa bisnestään turvallisuutta korostaen.

Edellä mainitusta 250:n määrästä useita kymmeniä on jalankulkijoita, mopoilijoita, polkupyöräilijöitä ja  moottorikelkkailijoita / muulla kuin autolla liikkuneita. Lisäksi erittäin suureen osaan kuolemaan johtaneista onnettomuuksista liittyy alkoholi, huumeet, itsemurha tai jokin muu henkilökohtainen syy.

Olipa kyseessä alkoholin vaikutuksen alaisena ajaminen lapin moottorikelkkasafarilla tai mopolla kuusiaidan läpi päästäminen, kaikki luetaan liikennekuolemiin, jotta saadaan vääristeltyä tilastoja sekä lobattua tieliikenteen vaarallisuutta / nopeusvalvonnan tarpeellisuutta.

Asiasta saa hyvän kuvan lukemalla esimerkiksi Moottori-lehdestä kuukausittain virallisen tutkijalautakunnan analyysin jokaisesta kuolonkolarista. Lähes poikkeuksetta kyseessä on jokin ns.erikois / poikkeustapaus kuten itsemurha, alkoholin vaikutuksen alaisena ajaminen, sairaskohtaus, riita tms.

On selvää että jokainen onnettomuus, tapahtui se sitten liikenteessä tai muualla, ja johti se sitten loukkaantumiseen tai kuolemaan, on tragedia ja täysin epätoivottava, mutta asia on nyt vain niin että kuolemilta ja onnettomuuksilta ei koskaan voida kokonaan välttyä.

Ns.liikennekuolemia tulee vaikka nopeusrajoitus laskettaisiin nollaan ja ihmiset istuisivat autoissaan parkkipaikoilla. Nollavisio on utopiaa.

Lisäksi kaatumalla, liukastumalla tai kotona tapahtuvissa onnettomuuksissa kuolleiden määrä on moninkertainen liikennekuolemiin verrattuna, puhumattakaan esimerkiksi alkoholin, huumeiden tai  muiden elämäntapojen aiheuttamista kuolemista.

Paljon puhutaan siitä kuinka kalliiksi liikennekuolemat tulevat yhteiskunnalle, mutta onko kukaan koskaan laskenut asiaa toisinpäin. Kuinka paljon maksaa yhteiskunnalle keskinopeuden alentaminen tai nostaminen 10 kilometrillä ? Otetaanpa taas yksinkertaistettu esimerkki:

Suomessa on  2 425 000 palkansaajaa. Keskipalkka on 3 000 € / kk. Työaika on 235 pv / vuosi 8 h / päivä. Työaika siis 235 x 8 = 1 880 h / vuosi.

Vuoden palkka 3 000 x 12 = 36 000 €.

Jos keskimääräinen palkansaajan liikenteessä viettämä aika on 10 %  työaikaan verrattuna, ja tämä aika vähenee tai lisääntyy 10 %:lla alentuneen tai kohonneen keskinopeuden takia on kustannus tällöin:

36 000 € x 0,1 x 0,1 = 360 € / vuosi. Kun tämä kerrotaan palkansaajien lukumäärällä 2 425 000 x 360 € , on kokonaiskustannus 873 miljoonaa €.

Tai jos lasketaan että keskimääräinen palkansaaja istuu autossa 15 000 km vuodessa, ja keskinopeus on 60 km/h, vietetään tällöin autossa 15 000 / 60 =  250 tuntia vuodessa. Jos tähän keskinopeuteen tulee 10 % muutos, merkitsee tämä tunneissa siis 25 tuntia.

Tunnin arvo 3000 € kuukausipalkalla on 17,5 €, jolloin keskimääräinen työssäkäyvä tuhlaa 25 x 17,5 € = 437 € vuodessa ylimääräiseen autossa istumiseen. Kun tämä kerrotaan palkansaajien lukumäärällä saadaan kustannukseksi yli  1 mrd €.

Ja tämä esimerkki ottaa huomioon vain palkansaajat, onhan toki vapaa-ajalla ja muidenkin kuin varsinaisten palkansaajien ajalla  arvonsa. Sama hyödytön ylimääräinen autossa istuminen koskettaa aivan jokaista.

Lisäksi tulevat kerrannaisvaikutukset kuten vaikkapa lisääntyneet selkävaivat, väsymys, ärtymys, riidat, vähentynyt aika vaikkapa lasten kanssa jne.

Edellä oleva asettaa kiristyneet nopeusrajoitukset ja alati tehostuvan uuteen tekniikkaan perustuvan valvonnan uuteen valoon.  Ajonopeuksien alentaminen tulee oikeasti yhteiskunnalle kalliiksi eikä toimenpiteellä paranneta turvallisuutta.

Tällä hetkellä suunnitteilla oleva satelliittivalvonta kuuluu edelleen samaan aatesuuntaan, jossa tielläliikkujia rangaistaan epäluonnollisen matalilla ajonopeuksilla, kehittäen samaan aikaan yhä tehokkaampia automaattirahastusjärjestelmiä.

Niin, en tässä puhu sakkotuloista koska valtion mielestä ne ovat pieniä eikä niillä ole suurta merkitystä.

On selvää että satelliittivalvontaa lobbaavat tahot tyrmäävät yllä olevan, ja vakuuttavat että tarkoituksena ei ole lisätä valvontaa, vaan sen sijaan parantaa kansalaisten turvallisuutta ja yhdenmukaista kohtelua, tuoden samaan aikaan  valtiolle säästöjä, jotka sitten hyödyttävät koko Suomen kansaa.

Uskokoon kuka tahtoo. Liikenne kokonaisuudessaan on jo vuosikymmeniä ollut valtiolle lypsylehmä ja moni väliaikaisena lobattu maksu tai vero on jäänyt pysyväksi.

Jos satelliittiseuranta ( = valvonta) toteutetaan, olen vakuuttunut että sen jälkeen kun kansa on saatu tottumaan tähän autokohtaiseen ajokilometriperusteiseen verotukseen, seuraava askel on ” ajonopeuksien tarkkailukokeilu” jonka lopullinen tarkoitus on muuttaa nopeusvalvonta kokonaan satelliittiperusteiseksi.

Kaunis ja hieno ajatus varmasti monen mielestä, mutta käytännön toteutus rajoittaisi vahvasti yksilön vapautta ja olisi kokonaisuudessaan kansantalouden kannalta epätaloudellista.

Ja miten mahtaa olla turvallisuuden laita? Lähdet ohittamaan rekkaa, vastaan tulee auto mutta et uskalla nostaa nopeutta yli sallitun koska tieto tästä napsahtaa välittömästi poliisin järjestelmään.

Jarrutat äkisti palataksesi takaisin omalle kaistallesi, jolloin perässäsi mahdollisesti ajava auto ajaa perääsi. Aivan jokainen ajokortin omistaja on joskus ajanut suurempaa nopeutta kuin liikennemerkki osoittaa, joko vahingossa, tahallaan tai ns.pakon edessä.

Tästä voisi kirjoittamista ja keskustelua jatkaa eteenpäin loputtomiin juupas-eipäs tyyliin, mutta luotan kuitenkin tässä asiassa terveen järjen voittoon.

Suomea ei saada uuteen nousukiitoon istuttamalla kansaa turhaan väsyneinä autoissaan isonveljen valvontaa ja sakkoja peläten. Suomi tarvitsee menemisen meininkiä ja tiettyä tekemisen rentoutta pihistelyn ja kyttäämisen sijaan.

1.4.2014 Lukijavieras