Jussi Pohjonen
Jussi Pohjonen

Takinkääntö ja alennetut nopeusrajoitukset

Olen aina puolustanut tietyömaiden alennettuja nopeusrajoituksia. Olen aina koettanut löytää järkevät perusteet sille miksi rajoitusta on muutettu. Asia oli vilkkaassa keskustelussa jälleen keväällä, joten päätin tarkkailla asiaa kesän ajan erityisen huolellisesti. Ja nyt, kesän jälkeen, olen valmis jos en kääntämään takkiani, niin ainakin hieman tarkastamaan mielipidettäni.

Tässä kolme esimerkkiä mitä en käsitä:

Moottoritie, nopeusrajoitus normaalisti 120 km/h. Päällystystöiden vuoksi rajoitus oli pudotettu sataseen. Ja kyllä, ajoratamaalaukset puuttuivat, mutta muutoin tie oli mitä parhain, sileä ja tasainen. Siksi, kesäkelissä, rajoituksen alentaminen tuntuu älyttömältä. Etenkin kun uuden, vastalasketun ja hyväkuntoisen asvaltin päättymisen jälkeen rajoitus palaa sataankahteenkymppiin. Siis silloin kun siirrytään sille vanhalle, halkeilleelle ja todella pahasti urille kuluneelle väylälle.

Entäpä seututie, rajoitus normaalisti 80 km/h. Ajoin paikan ohi viitenä peräkkäisenä viikonloppuna ja aina paikalla oli tietyömerkki ja 50 km/h rajoitus. Mitään työtä ei koskaan tehty: ainoa merkki mistään oli kaivamisjäljet, ei edes pientareella, vaan ojan pohjalla. Ilmeisemmin avojohtoja oli upotettu maahan. Ihan varmasti viisikymmentä on perusteltu nopeus silloin kun työtä tehdään, vaikka vieläkin alhaisempi. Mutta viikonloppuisin, havaintojeni mukaan ainakin viitenä viikonloppuna peräkkäin, kun missään näy ketään ja kun alennettua rajoitusta on vielä useampi kilometri, niin asia ei uppoa ymmärrykseeni. Voihan olla että merkki oli vain unohtunut, unohtaminenhan on ihan inhimillistä. Mutta se että merkki ”unohtuu” paikalle viikosta toiseen kertoo kyllä enemmän huolimattomuudesta ja/tai valvonnan puutteesta.

Ja sitten: Valtatie 3, Riihimäki, ns. meijerin risteystyömaa. Rajoitus pudotetaan 120:stä 60:een. Kymmeniä kertoja tuon paikan ohi ajaneena olen nähnyt hyvin miten työmaa etenee. Ainoa mikä pysyy, on 60 km/h rajoitus. Kiistatta kyseessä on tietyö, vieläpä suuri sellainen, jolloin alhaisempi rajoitus on varmasti paikallaan.

Kun uutta ylikulkusiltaa valettiin ja vanhaa purettiin, tie oli kapeampi, jolloin 60 oli perusteltu. Ja varmasti muutoinkin aina kun tiellä liikkuu miehiä ja koneita. Mutta miten sitten kun työ koko ajan etenee, eikö rajoitustakin voisi tarkastaa? Edes viikonloppuisin ja öisin, kun töitä ei tehdä? Yhtenä ainoana viikonloppuna olen nähnyt töitä tehtävän, silloinkin tehtiin poistuvassa rampissa ajoratamaalauksia.

Jos satanen on edelleen liikaa olosuhteisiin nähden, niin miten edes 80 km/h? Tie on kuitenkin jo normileveä, päällyste uutta ja ajoratamaalauksetkin löytyvät. Liittymä ei edes ole käytössä, jolloin liittyvää tai poistuvaakaan liikennettä ei ole. Ylimääräistä vaivaa liikennemerkkien muuttamisesta tietysti tulee mutta täytyy muistaa, että kyseessä yksi valtakunnan pääväylistä, jossa kulkee valtava määrä autoilijoita. Ehkä heitäkin voisi ajatella.

Etenkin kesän viikonloppujen meno/paluuliikenteessä näin raju nopeusrajoituksen pudotus aiheutti aika voimakkaasti jonoutumista, joka taas sai aikaan melkoisen haitariliikkeen. Näin itseoppineen liikenneturvallisuusihmisen mielestäni se oli moninkertaisesti vaarallisempaa kuin itse työmaa.

Toki rehellisesti ajatellen mikään näistä alennetuista rajoituksista ei pidentänyt matka-aikaani kuin korkeintaan muutamalla minuutilla, joten eihän niistä oikeasti käytännössä ollut mitään haittaa. Mutta pelkään, että jos liikenneympäristö ei tue alhaisempaa rajoitusta, tulee nopeusrajoituksista helposti mielipidekysymys. Noudatetaan jos huvittaa. Ja pahimmillaan ne jäävät noudattamatta juuri silloin kuin syytä olisi.

25.10.2016 Jussi Pohjonen