Tilastonäpräys muokkaa onnettomuuksien ranking-listoja

Euroopan liikenneturvallisuusalan iso peluri, ETSC julkaisi eurooppalaisen turvallisuuskehityksen tulokset tovi sitten, ja poru oli valmis.

Suomi on pohjasakkaa! Liikennekuolemamme alenevat selvästi hitaammin kuin EU-maissa keskimäärin.

Tämä on kieltämättä totta.

Hiukan ohi meni se, että asiasta julkaistu tiedote (josta uutisointi Suomessa repäistiin) kertoi pienen murusen siitä, mitä julkaistussa raportissa kerrottiin.

Ja itse raportistakin on unohtunut pari asiaa. Raportissa ei muun muassa eritelty, mitä liikennekuolemalla missäkin maassa käsitetään.

Yleisesti on tiedossa, että EU-maiden käytäntö liikenneitsemurhien tilastoinnissa vaihtelee; osa maista raportoi ne osana virallisia lukuja, osa ei.

Sinä päivänä kun Suomessa ko. luvut poistetaan tilastoista, ”viralliset” liikennekuolemamme tipahtavat yli yön kymmenisen prosenttia. Naapurimme Ruotsi on tämän tempun jo tehnyt.

Pienen huomautuksen olisi voinut laittaa siitäkin, että tehty vertailu on herkkä vuosittaiselle vaihtelulle.

Jos kymmenen vuoden takainen vertailuvuosi sattui olemaan poikkeuksellisen hyvä ja nykytilannetta kuvaava vuosi huono, kymmenen vuoden kehitystulos keikahtaa merkittävästi.

Kun onnettomuusmääriä halutaan vertailla, olisi kohtuullista, että kuolemat suhteutettaisiin suoritteeseen eli ajomäärään.

ETSC:n raportissa tällainenkin käppyrä autojen osalta on, ja tässä vertailussa olemme joukon keskivaiheilla. Ja jos edellä mainittu tilastosievennys tehtäisiin, olisimme noin parhaan kolmanneksen paikkeilla.

Tilastonäpräyksellä ranking-listat saadaan hyvin monenlaiseen järjestykseen – aina yhtä perustellusti.

Liikenneturvallisuuden kannalta kirpeä tosiasia on se, että Suomessa helpot, laajaan liikkujakuntaan purevat keinot on käytetty.

Monesti ihailemamme ruotsalaiset ovat paitsi fiksuja myös kärsivällisiä. He malttavat satsata liikenteeseen. Tehtyjen leikkausten jälkeen meillä ei pidä ihmetellä, jos tulosparannuksia ei tule.

Ja nimenomaan tekemistä puuttuu, sillä tietoa meillä on.

Tutkijat ovat koostaneet tehokkaimpia liikenneturvallisuustoimenpiteitä listoiksi asti, vakavat onnettomuudet tutkitaan järjestelmällisesti ja Suomessa on maailman kattavimmat tietokannat onnettomuuksista.

Suomessa tarvittavien muutosten raskasta sarjaa edustavat tieurakat. 100 ja 80 km/h -rajoituksen yksiajorataisia teitä pitäisi remontoida niin, että vähintään ajosuunnat saataisiin eroteltua.

Tämän lisäksi leveät pientareet, reunakaiteet ja suistumisalueiden muokkaaminen vaatisivat euroja.

Päätösten perustaksi olisi suomalaisiakin esimerkkejä, joiden mukaan tieympäristön parannuksella saadaan merkittäviä tuloksia.

Helpompi rasti olisi autokannan nuorentaminen, sillä korkea hankintahinta kuristaa kysyntää nykyisellään niin paljon, että veron alentaminen toisi merkittävästi lisämyyntiä, mikä todennäköisesti kompensoisi veron alentamisen menetykset.

Automyynnin vauhdittaminen ei tosin toisi paljoa lohtua syvimmissä vaikeuksissa oleville.

Heitä varten tarvittaisiin tuntuvia järjestelmämuutoksia terveydenhoitoon, viranomaisten yhteistyöhön ja tietojärjestelmiin.

Jos emme halua tai pysty ottamaan isoa lapiota käteen, olkaamme terveellä tapaa tyytyväisiä nykytilanteeseen.

Nykytoimilla vakavimpien onnettomuuksien kehityssuunta on laskeva, mutta muutostahti väistämättä hidastuu.

2.5.2014 Tapio Koisaari