Toisenlaisella kulttuurimatkalla
Saksa voitti sitten jalkapallon maailmanmestaruuden, odotetusti – ja jopa oikeutetusti. Brasilia, eläväisen jalkapallon esimerkkimaa oli sen sijaan varjo entisestä iloisuudestaan.
Suomessa jalkapallon merkitystä ei ymmärretä, koska meillä se listataan urheilulajina selvästi jääkiekon, monen muun talvilajin ja monen kirjoissa jopa keihäänheiton taakse.
Jalkapallon ja sen ympärille rakentuvan kulttuurin suuruuden ymmärtää vasta kokemalla huippuottelun jossain jalkapallon pyhätössä, kun ympärillä pauhaa lähes satatuhatpäinen yleisömeri. Siksi kaikkien urheilun ystävien pitäisi päästä ainakin kerran elämässä kokemaan joko jalkapallon MM-kisat, kiihkeä Mestareiden liigan ottelu tai itse asiassa minkä tahansa suuren jalkapallomaan parhaiden joukkueiden välinen taisto.
Kävin katsomassa Ranskan ja Saksan välisen välieräottelun: en paikan päällä Brasiliassa vaan seuraavaksi parhaimmassa paikassa, eli berliiniläisen alemman sarjatason FC Union -jalkapallojoukkueen stadionilla.
Joukkue oli rakentanut pitkälti talkootöinä stadionilleen (der Alter Försterei) olohuonetta vastaavan kisastudion. Fanit olivat saaneet tuoda nurmelle omat sohvansa, joita stadionille ilmestyi lopulta yli kahdeksansataa.
Toinen sivukatsomo rakennettiin puolestaan umpeen, ja tämän ison ”seinän” tapetointiin kului yli 3 500 neliötä tapettia. Seinän keskelle pystytettiin tietysti iso ”taulu-tv” eli 700-tuumainen jättiruutu. Kaiken kaikkiaan nurmelle pääsi istumaan sohvaryhmille yli 3 000 fania, ja katsomon lehtereille mahtui vielä yli 10 000 katsojaa. Yhteensä ottelua oli seuraamassa stadionilla siis moninkertainen määrä Suomessa pelattaviin veikkausliigan keskimääräisiin yleisölukuihin verrattuna.
Ja se tunnelma…
Tietysti oikea ottelu on aina parempi. Euroopassa parhaimpaan tunnelmaan pääsee seuraavissa paikoissa. Camp Nou (yleisöä n. 100 000), kun Barcelona pelaa Real Madridia vastaan. San Siro (85 000), kun Milanossa on paikallisottelu. Allianz Arena (n. 70 000) ja Parc des Princes (n. 50 000), ovat vaihtoehtoja, kun Bayern München tai Paris Saint-Germain pelaavat Mestareiden liiga ottelua.
Englannissa vaihtoehtoja on monta: Liverpoolin kotikenttä on Anfield Road (n. 45 000), Manchester Unitedin koti on Old Traffort (n. 75 000) ja Chelsean Stamfort Bridge (n. 40 000). Kaikissa on hyvä tunnelma.
Eikä noihin kaupunkeihin joudu matkustamaan pelkän jalkapallon takia. Nähtävää riittää, ja kauniimpikin sukupuoli pääsee fiilikseen shoppailun kautta – tai tutustumalla toisenlaiseen kulttuuriin.
15.7.2014 Vesa Eskola
