Uskomattomin matkatarinani
Minulta kysytään usein, mikä on erikoisin matkamuistoni. Se tulee tässä, ja tarina on vielä tosi.
Olin liftaamassa Coloradosta kohti New Yorkia. Matkaa oli tehty jo puolitoista päivää, kun saavuin illansuussa St Louisiin. Huomasin nopeasti, että makuupussini oli livahtanut rinkasta omille teilleen. Kiroilu ei auttanut, tappio oli vain nieltävä. Suru oli toki suuri, sillä pussi oli kiertänyt kanssani ympäri maailmaa yli kaksi vuotta. Etsiydyin kirjaimellisesti sillan alle kodittomien seuraan ja kärvistelin yön yli kartonkiin kääriytyneenä.
Aamulla siirryin takaisin moottoritien varteen. Pian kohdalleni pysähtyi vanha VW-bussi. Sitä ajoi hiihtopummi, joka oli matkalla Philadelphiaan. Matkustimme koko päivän ja illan tullen olimme jo lähellä Pennsylvanian osavaltion rajaa. Mies veti parkkiin taukoalueelle, ja sanoi nukkuvansa autossa. Seuraavassa lauseessa hän tiedusteli minun yöpymisaikeita.
Sanoin olevani normaalisti leirivalmiudessa, mutta valitettavasti makuupussin katoaminen oli heikentänyt tuota valmiutta merkittävästi. Ei hätää, mies virkkoi, ja kysyi minkälaisen pussin olin kadottanut. Lyhyen kuvailun jälkeen mies meni mietteliään näköiseksi.
Ja lopun varmaan arvaattekin… Hän otti tavaroistaan eilen kadottamani makuupussin ja kysyi, näyttääkö se tutulta. En vielä 20 vuoden jälkeenkään usko tuota tarinaa itsekään. Mutta sitä se elämä on.
Sillä viikolla olisi pitänyt varmasti vielä lotota. Mikä on todennäköisyys sille, että minä hukkaan makuupussini, joku poimii sen tien penkasta ylös, nukumme molemmat yön yli, ja sitten pussukkani mukaan ottanut herraa noukkii minut vielä kyytiinsä seuraavana aamuna?
24.2.2014 Vesa Eskola
