Väistämättömiä tosiasioita?

Tuli kevät. Tuli kesä. Tuli nuorten (miesten) vakavat liikenneonnettomuudet.

Mikään näistä kolmesta ei yllättänyt minua. Niin kauan kuin olen liikenneasioita aktiivisesti seurannut, on ollut selvää, että kun yöt muuttuvat valoisiksi ja tiet kuiviksi niin jossain vaiheessa saamme lukea aamuöisistä ulosajoista, joissa kuollaan tai loukkaannutaan vakavasti.

Ja samoin kuin tulevat onnettomuudet, tulee niiden mukana julkinen kohu. Miksi asialle ei tehdä mitään! Ja kun tarpeeksi aikaa kuluu, niin kohu laantuu, mitään ei tapahdu, kunnes taas seuraavana kesänä uusien onnettomuuksien myötä havahdutaan asiaan.

Mutta mistä yllätyin: itselleni tulleen palautteen määrästä ja sisällöstä. Olin kesän onnettomuuksien johdosta esillä eri medioissa antamassa asiantuntijalausuntoja, lähinnä juuri siitä kuinka jokakesäisestä ja samoja kaavoja toistavasta ilmiöstä on kysymys. Yritin kaikissa haastatteluissa tuoda julki myös sitä puolta, että pitäisikö jo nyt alkaa oikeasti tekemään asialle jotain. Ehdotin liikenneopetuksen lisäämistä kouluaineeksi, ehdotin terävämpää kampanjointia, muun muassa. Julkiset esiintymiset poikivat yleensä aina palautetta ja nyt sitä tuli poikkeuksellisen paljon.

Se, mikä minut palautteissa yllätti, oli se, ettei valtaosa palautteen antajista pitänyt asiaa mitenkään ongelmallisena. Ei siitä huolimatta, että tänäkin kesänä nuoria uhreja tuli runsaasti. ”Pojat on poikia”, ”Näitä nyt sattuu”, ”Tätä tapahtuu nyt muuallakin.”

Vaikka mielipiteen vapaus on perustuslailla turvattu oikeus, en vain näin liikennevalistajan roolissa millään ymmärrä sitä miksi meidän pitäisi hyväksyä se, että meillä vuosittain kuolee useampi kymmenen nuorta. Siksikö että ennenkin on käynyt näin? Siksi että muissakin maissa käy näin? Ei.

Kokeneelta liikennevalistajalta tulleen palautteen mukaan nuoria on turha syyllistää, vaan vika on viranomaisten toiminnassa. Mielipiteen tueksi hän ei esittänyt mitään perusteluja, joten en oikein osaa muuten kommentoida asiaa, mutta mielelläni kuulen ideoita miten virkamiehenä voin toimia paremmin. Sitä en kuitenkaan usko, että asiat vaikenemalla paranevat. Jos en virkamiehenä mitään muuta pysty tekemään niin yritän pitää asiaa ainakin julkisuudessa.

”Liikenteessä, kuten muussakaan elämässä ei voi välttää virheitä, kuin sillä, että ei tee mitään. Ihmisiä kuolee, milloin mistäkin syystä.” Totta, mutta on eri asia puhua virheistä kuin tietoisesta riskinotosta. Kännissä auto täynnä ikätovereita kaahaava ei vain syyllisty rikkeeseen, vaan tietoiseen riskinottoon.

”Kyllä vika on järjettömässä autoverotuksessa ja polttoaineen kovassa hinnassa.” Ei kai? Kuinka halpaa bensiinin pitäisi olla, että nuorten onnettomuudet loppuisivat?

”Kaltaisesi jäsenkirjalla valitun ei kannattaisi kommentoida asioita, mistä ei mitään tiedä. Sitä paitsi toi raitapaita on ruma.” Ehkä niinkin. En tiedä mitä jäsenkirjalla tarkoitetaan, S-etukorttia vai Tappara-fan clubin jäsenyyttä. Kumpaakaan ei kyllä työhaastattelussa kysytty. Ja itse tykkään juuri siitä paidasta.

17.8.2014 Jussi Pohjonen