Vapaa maailma, osa 2

Manasin edellisessä blogissani sitä, miten viisumit rajoittavat matkustamista. Moni ei viitsi nähdä vaivaa viisumin hankkimiseen, ja suuntaa jo pelkästään siksi vain viisumivapaisiin kohteisiin. Osa maista on reagoinut tähän, esimerkiksi Intia. Suomen passilla (ja 10 muulla) voi matkustaa muutamille Intian lentokentille ilman viisumia. Matkustajalle valmistellaan 30 päivän vierailuun oikeuttava viisumi tämän saapuessa.

Prosessi hoitui Chennain lentokentällä todella kivuttomasti ja nopeasti. Hintaa viisumille tuli ilman häslinkiä suurin piirtein saman verran (46 e) kuin jos sen olisi hakenut etukäteen Intian suurlähetystöstä Helsingissä.

Viisumin hakijan pitää ainoastaan täyttää seuraavat kriteerit: passin on oltava voimassa vähintään kuusi kuukautta viisumin hakemisesta, sinulla on oltava mukana passikuva (intialaiset kriteerit täyttävä, eli 5×5 cm värikuva), passissa on oltava kaksi tyhjää sivua, sinulla pitää olla matkalippu pois Intiasta (ei kysytty) ja mahdollisesti sinun pitää todistaa pystyväsi elättämään itsesi Intiassa vierailun ajan (ei kysytty).

Hienoa. Mutta… Lentoyhtiöt voivat silti tehdä matkastasi tuskaisen.

Lensin Chennaihin Zürichistä. Matkatavaroita luovuttaessani sain ensimmäisen kerran kuulla, etten voi lentää ilman viisumia. Viiden minuutin väittelyn jälkeen virkailija löysi jostain tiedon, että Suomen passilla voi lentää Intiaan ilman viisumia.

Seuraava ylitettävä este oli koneeseen meno. Portilla minulle ilmoitettiin, etten pääse lentokoneeseen, ja että he purkavat jo matkatavaroitani ruumasta. Nyt väittelyyn meni vartti, ja kaikki matkustajat olivat jo koneessa sisällä. Lopulta sain luvan nousta koneeseen. Hermoni olivat jo tässä vaiheessa lopussa, mutta pahin oli vasta edessä.

Lentooni kuului välilasku Lontoossa. Siellä matkani haluttiin keskeyttää seuraavan kerran. British Airwaysin virkailija ei löytänyt koneeltaan mistään tietoa, että kukaan turisti voisi matkustaa Intiaan ilman viisumia. Nyt asiaa selviteltiin yli puoli tuntia. Onneksi välilasku oli melkein kaksi tuntia. Lopulta lupa irtosi esimiehen avustuksella. Ehdin nippa nappa koneeseen.

Ja Chennaissa viisumin saaminen oli siis jo läpihuutojuttu. Ja intialaiset virkamiehet olivat jopa todella ystävällisiä – toisin kuin BA:n virkailijat.

13.10.2014 Vesa Eskola