Vapaa maailma
Olen suunnitellut hieman pidempää kiertolaismatkaa Keski-Aasiaan ja törmännyt viisumien seinään. Monestihan kyse on puhtaasti rahastuksesta, mutta samalla viisumin anomiseen liittyvä byrokratia on tehty sellaiseksi, että se tekee matkustamisesta kyseisiin maihin lähes vastenmielistä. Matkustaminenhan on seikkailu, ja seikkailuun kuuluu vapaus liikkua omien mielihalujen mukaan.
Tästä ei esimerkiksi ole kovin pitkä aika, kun matkustin Dominikaaniseen tasavaltaan, ja paluumatkalla koukkasin muutamaksi päiväksi Yhdysvaltoihin. Jenkkeihin ei viisumia tarvita, mutta rajamuodollisuudet ovat silti yleensä piinaavan tiukat. Lensin Miamiin, mistä olin vuokrannut auton. Olin ajatellut ajaa sillä muutamaksi päiväksi Key Westiin. En ollut varannut motelleja/hotelleja etukäteen, koska USA:ssa jos missä autolomaan liittyy vapaus. Tämä ei maahantulovirkailijalle sopinut. Vapauden esikuva on kaikkea muuta kuin avoin vapaudelle.
Lisäksi useissa maissa viisumin anomiseen on liitetty mukaan paikalliset matkatoimistot, joiden kanssa turistin on vähänkin erilaisempaa ohjelmaa suunnitellessaan lähes pakko toimia. Ja silloin vasta rahastuksesta puhutaankin.
Ja suomalaisen matkustajan kannalta vähänkään eksoottisempien maiden viisumihakemukseen liittyy vielä sellainen koukero, että viisumi on haettava jostain muusta maasta – yleensä joko Ruotsista tai Saksasta, koska Suomesta ei lähetystöä löydy. Toki suomalaisuuteen liittyy sellainen hieno asia, että viisumi irtoaa suhteellisen helposti, ja moni maa on meille jopa avoin ilman viisumia, vaikka sellainen toisen maan kansalaisilta vaaditaankin.
Viisumibyrokratiassa on silti omat koukeronsa, jotka laskevat matkustusintoa. Tämä on sääli, koska viisumimuurin takana on takuuvarmasti luvassa hienoja elämyksiä. Onneksi turismin liikuttamat rahavirrat murtavat viisumimuureja vähitellen. Kiina on esimerkiksi vapauttanut jo vaatimuksiaan.
19.8.2014 Vesa Eskola
