Varo yhtä totuutta

Jokaisella on omat hokemansa. Oma liikenneturvallisuushokemani on: ”virallinen” kokonaiskuva liikenneturvallisuudesta on ollut milloin mikäkin puoli todellisuudesta.
Tahallista tai tahatonta vedätystä on harrastettu muun muassa ylinopeuden, väsymyksen ja riittävän näön tarkkuuden suhteen. Kaikissa tapauksissa häviäjänä on ollut liikenneturvallisuustyö, sillä yhden asian paisuttelu jättää muita varjoonsa.

Hyvä esimerkki on ajonopeus. Yksittäiset henkilöt ovat pystyneet tekemään virkauria liikenneturvallisuuden parissa miltei yhdellä työkalulla: nopeusrajoitukset alas. Kun virka alkoi 70-luvulla, tämä puri tehokkaasti. Mutta mitä pidemmälle 2000-luvulle on menty samalla lääkkeellä, sitä enemmän haittaa on aiheutunut. Enää yhden kalun seppiä ei juuri ole.

Yksitotinen linja toi liikenneturvallisuustyölle uskottavuusongelmia, ja siinä sivussa alalla työskentelevät leimautuivat kategorisesti kukkahattutädeiksi. Yksitotisuus avasi oven myös hyvin mustavalkoisille käsityksille ylinopeuden vaarattomuudesta.
Taannoin lähinnä taitavan toimittajatyön ansiosta julkisuuteen saatiin lööppi ”moottoriteillä nopeudet ylös”. Vastaava veto tehtiin Tanskassa, ja siellä vahinkomäärät kasvoivat nopeuksien noston jälkeen. Nopeuden myötä olisi pitänyt muuttaa tukku muitakin asioita, jotta homma olisi toiminut toivotusti – yhden asian linja kostautui tässäkin.

Liikenneturvallisuus rakentuu pienistä, toisiinsa kytkeytyneistä paloista, ei muutamasta irrallisesta elementistä.

21.1.2014 Tapio Koisaari