28.9.2021

Miksei autojen yhteiskäyttö innosta suomalaisia?

Auton oma käyttö on ehdotonta valtavirtaa, arjen ulkopuolella yhteiskäyttöauto voisi olla vaihtoehto.

Auto on monelle meistä arjen mahdollistaja: luontevin ja vaivattomin ja monessa tilanteessa käytännössä ainoa mahdollisuus liikkua paikasta toiseen, olipa kyse työ-, opiskelu-, harrastus- tai vapaa-ajan liikkumisesta.

Tilastokeskuksen yliaktuaari Matti Kokkonen pohtii tuoreessa blogissaan suomalaisten auton käyttöä ja yhteiskäyttöautoilun näkymiä.

Taustana ovat raakafaktat, jodien mukaan Suomessa oli viime vuoden lopussa liikenne­käytössä 3,2 miljoonaa autoa, joista henkilöautoja liki 2,8 miljoonaa. Kokkosen keräämien tietojen mukaan vähintään yhden auton omisti vuoden 2016 kulutus­tutkimuksen mukaan 1,9 miljoonaa suomalaista kotitaloutta, mikä tarkoittaa noin 73 prosenttia kaikista koti­talouksista.

Kokkosen mukaan auton omistaminen on vähäisintä niin sanotulla maaseutu–kaupunki-luokituksen sisemmällä kaupunki­alueella, jolla asuu kaksi miljoonaa suomalaista. Näilläkin alueilla auton omisti hieman yli puolet kotilouksista.

Kokkonen tuo esiin myös autolla ajamisen määrän.

– Laskennallisesta vähäisestä käytöstä huolimatta auto halutaan edelleen pääasiassa pysyvästi omaan käyttöön, eikä autojen yhteiskäytöstä ole tullut valtavirtaa, Kokkonen kuvaa.

Yhteiskäyttöautoja ja perinteisempää auton vuokrausta on tarjolla Suomen eri kaupungeissa.

Kokkonen muistuttaa, että erilaiset vertais­vuokrauspalvelut antavat yksityishenkilöille mahdollisuuden jakaa oma auto vuokralle korvausta vastaan.

– Vuokrakäytössä oli vuoden 2020 päättyessä 11 000 henkilöautoa ja 3 000 pakettiautoa. Näistä lähes kaikki oli rekisteröity yritys­haltijoille, Kokkonen taustoittaa.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Yhteiskäytölle kovat vaatimukset

Kokkosen läpikäymästä tutkimuksesta (Liikenneviraston tutkimuksia ja selvityksiä 25/2018: Yhteiskäyttöautojen potentiaali ja vaikutukset käyttäjänäkökulmasta -loppuraportti) selviää, että oman auton korvaaminen yhteiskäyttöisillä autoilla ei ole helppoa.

Kaikki kiteytyy ihmisten koviin odotuksiin.

– Yhteiskäytölle asetetaan kovia vaatimuksia, jotta omasta autosta oltaisiin valmiita luopumaan. Yhteiskäyttöauton avulla pitäisi pystyä säästämään rahaa selvästi oman auton käyttöön verrattuna, sen tulisi olla huoletonta ja sen saatavuuden pitäisi olla varmaa. Ympäristösyyt olivat tärkeitä vain 15 prosentille vastaajista, Kokkonen kirjoittaa.

Toisaalta tutkimuksen vastaajat epäilevät olisiko yhteiskäyttöauto heti saatavilla ja riittävän lähellä omiin liikkumistarpeisiin.

Valtaosa ei ole harkinnut autosta luopumista

Tutkimuksessa jopa 90 prosenttia autoilijoista ei ollut harkinnut autosta luopumista, ja samoista vastaajista 41 prosenttia ei myöskään luopuisi omasta autosta mistään syystä. Tutkimushavainnon mukaan valtaosa ihmisistä on vakaasti joko autollisia tai autottomia.

Yhteiskäyttöautojen suurin nykypotentiaali on auton ostamisen ja luopumisen välimaastossa puntaroivissa ihmisissä, joita on noin 16 % tähän tutkimukseen vastanneista. Heistä puolet on nykyisin autollisia ja puolet autottomia.

Autottomista selvä enemmistö (noin 84 %) ei kokenut tutkimuksen mukaan auton ostamiselle tarvetta lähitulevaisuudessa. Nuorista autottomista vastaajista eli 18–29 vuotiaista jopa neljäsosa kertoi ostavansa mahdollisesti tulevaisuudessa auton. Tämän jälkeen ostoaikeet vähenivät. Autottomista 30–39-vuotiaista auton kertoi mahdollisesti ostavansa 15 %, ja 50–59-vuotiaista enää yhdeksän prosenttia.

Tutkimuksen mukaan auton ostolla autottomien keskuudessa tavoiteltiin mukavuutta, helppoutta ja vapautta.

Arjen ulkopuoliseen käyttöön

Kokkonen pohtii, mitkä ovat keskeisiä haasteita yhteiskäyttöautoilussa. Autoja tulisi ensinnäkin olla paljon ja niiden käyttöalueen tulisi olla laaja.

Yhteiskäyttöautoilu vaatii myös asennemuutosta, sillä liikkuminen vaatii enemmän suunnitelmallisuutta.

Tutkimuksen mukaan arkiliikkumista ei nähdä mielekkäänä rakentaa yhteiskäyttöautojen varaan – ainakaan vielä. ”Oletukset yhteiskäyttöautojen tämänhetkisestä palvelutasosta ja

toisaalta kustannuksista eivät houkuttele valitsemaan sitä pääasialliseksi liikkumismuodoksi.”

Satunnaiseksi avuksi yhteiskäyttöautoista kuitenkin olisi tutkimuksessa arvioidaan ”ne palvelevat hyvin esimerkiksi poikittais- ja liityntäliikenteessä sekä satunnaisilla, arjen ulkopuolisilla matkoilla.

Vastaajien keskuudessa yhteiskäyttöauto koetaan liian kalliina, jotta se voisi toimia pääasiallisena liikkumismuotona.

Alttius yhteiskäyttöauton käyttöön on tutkimustulosten valossa vahvinta siis normaalista arjesta poikkeavilla matkoilla sekä pidemmillä viikonloppu- ja lomamatkoilla.

– Varsinkin varsinaisen käyttöalueen ulkopuolella asuvalta yhteiskäyttöisen auton käyttäjältä vaaditaan viitseliäisyyttä ja vaivaa liikkua itse auton luokse, Kokkonen linjaa.

Toisaalta etuja löytyy: autoilun kustannukset pienenevät ja ovat ennakoitavissa, oma hiilijalanjälki voi pienentyä, jos ”autolla ajetut kilometrit jäävät vain niihin välttämättömiin ja auton valmistukseen käytettyjen materiaalien tuotannosta aiheutuneet päästöt jakautuvat useamman käyttäjän kesken.”

Teksti: Marko Jokela Kuva: Moottorin arkisto Lähde: Tilastokeskus, Liikenneviraston tutkimuksia ja selvityksiä 25/2018: Yhteiskäyttöautojen potentiaali ja vaikutukset käyttäjänäkökulmasta -loppuraportti

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Luetuimmat