Käyttötesti käytetyllä: Mercedes-Benz S124 ja takakelkkaan kaikki uusiksi

Ennen käyttötestin päättymistä halusimme laittaa Mersun taas priimakuntoon. Niinpä taka-akselistoon pistettiin lähes kaikki uusiksi. Urakka oli melkoinen, mutta lopussa kiitos seisoo.

Kuten aiemmassa väliraportissa kerroimme, käyttötesti-Mersu alkoi loppusyksystä kiemurrella ajokoiran lailla etenkin silloin, kun alla oli uraisempaa tienpintaa. Alustan tarkastuksen ja todellisen Mercedes-intoilijan konsultoinnin jälkeen arvelimme vian olevan auton taka-apurungon etummaisissa puslissa. Ne antoivat todennäköisesti periksi kiihdytyksissä ja jarrutuksissa, jolloin takapyörien auraus pääsi elämään. Eipä siis ihme, että auto kiemurteli.

”Takakelkan” irrottaminen ei ole ainakaan allekirjoittaneen autonasennustaidoilla mikään aivan pieni urakka. Siksi päätimme uusia myös kaikki takapään tukivarret, kun koko taka-akselisto apurunkoineen piti kerran ottaa pois. Tämä tuo hieman lisäkustannuksia, mutta onpahan auto entistä ehompi seuraavaa omistajaa silmällä pitäen.

Kaiken lisäksi kokonainen tukivarsisarja oli yllättävän edullinen kokonaisuus – 294 euroa. Takavuosilta on nimittäin jäänyt mieleen, että Mersun alustan osista on pyydetty  huomattavasti kovempiakin hintoja. Näiden lisäksi etummaiset puslat maksoivat 65 ja taaemmat 40 euroa.

Näiden ajo-ominaisuuksiin vaikuttavien toimenpiteiden lisäksi autoon hankittiin uusi ajovaloumpio haljenneen tilalle, ja jälleen oli myös öljynvaihtohuollon aika.

Romut edestä veks

Jotta koko taka-akseliston ja apurungon yhdistelmän voi pudottaa irti autosta, täytyy edestä purkaa muita komponentteja. Erilaiset muovit ja tasauspyörästön yhteydessä sijaitseva ABS-anturi irtosivat suosiolla, kuten myös pakoputken takaosa. Pakoputki on todennäköisesti jossain vaiheessa uusittu sen kirkkaudesta ja kiinnityspulttien avautumisen helppoudesta päätellen. Tyypilliseen iäkkään auton tapaan pohjamuovien jokainen mutteri tuntui olevan erilaisella kannalla, ja puolet niistä myös nylpätty huonokantaisiksi.

Seuraavaksi vuorossa olivat seisontajarrun vaijerit. Ideaalitilanteessa jarrurumpuihin ei tarvitsisi juuri koskea: periaatteessa riittäisi, että vaijerit irrotettaisiin niitä yhdistävästä haarukasta, josta johtaa yksi vaijeri edelleen seisontajarrun polkimelle.

Mutta kuten niin usein, vaijerit eivät irronneet aivan näin näppärästi. Vaikka seisontajarru löysättiin haarukalta ja jarrurummuilta, vaijereissa ei tuntunut olevan tarpeeksi varaa, jotta olisimme saaneet pujotettua ne pois haarukasta. 

Sukelsimme hetkeksi nettitietämyksen pariin. Osa merkkifoorumin keskusteluun osallistuneista oli sitä mieltä, että juuri näin vaijerien pitäisi lähteä, mutta osa suositteli suosiolla jarrurumpujen avaamista. Kun olimme nyhtäneet vaijeria aikamme, päätimme siirtyä purkamaan rumpuja – vaikka niiden kasaaminen ei kuulukaan henkilökohtaisiin suosikkihommiin.

Jarruhihnat oli säädetty valmiiksi löysälle. Itse jarrurummut irtosivat varsin helposti, kun niitä ensin muisti kopistella määrätietoisesti lekalla. Toiselta puolelta jarrut purkautuivat varsin näppärästi, vaikka osat olivat selvästi jo varsin iäkkäitä ja joka puolella oli reilusti jarrupölyä.

Toisella puolella homma ei sitten ollutkaan yhtä simppeli. Ensinnäkin seisontajarrumekanismin linkku oli totaalisen jumissa. Todennäköisesti jarru ei ole tällä puolella enää toiminutkaan, ainakaan kovin hyvin. Kun mekanismi alkoi liikkua, vastaan tuli toinen ongelma: mekanismin kiinnittävä lukitustappi oli jumiutunut erittäin tiukasti kiinni.

Muutaman millimetrin paksuinen ja noin senttimetrin pituinen tappi ei meinannut millään irrota, vaikka kuinka yritimme. Tällaisessa tilanteessa auttaa lopulta määrätietoinen toiminta, mikä tarkoittaa lekaa, sopivaa tuurnaa ja lämpöä. Yli tunnin hikisen taistelun jälkeen paikalleen ruostunut tappi lopulta heltisi: totesimme, että onnistumisen tunne näinkin minimaalisen osan irrottamisesta voi olla hämmentävän palkitseva.

Muista merkata kardaani!

Seuraavaksi vuorossa oli kardaaniakselin irrottaminen tasauspyörästöstä. Aivan aluksi kardaaniakselin asento pitää merkitä huolellisesti esimerkiksi valkoisella tussilla, jotta se tulee asennetuksi takaisin samaan asentoon. Kardaani on nimittäin tasapainotettu, ja jos akseli menee paikalleen väärään asentoon, siitä voi seurata voimakasta jyrinää.

Kardaaniakselin pultit aukesivat suosiolla. Sitten tarvitsi enää jännittää, mahtuuko akseli irtoamaan perästä ilman, että se pitäisi irrottaa myös vaihteiston puolelta. Kardaanin ja perän yhdistävä kumilaippa vaati irrotakseen hieman suostuttelua ja nitkuttelua rengasraudalla. Tämän jälkeen kardaani olikin irti: kerrankin kaikki meni kuten pitikin! 

Laippaa irrottaessa huomasin myös kardaanin holkin olevan irrallaan ja painoin mieleeni, että se täytyy laittaa talteen.

Hanki rajaton lukuoikeus

Haluatko jatkaa lukemista?

Autoliiton jäsenenä saat rajattoman pääsyn kaikkiin Moottori+ -sisältöihin.

Liity jäseneksi Kirjaudu sisään

Jäsenenä saat nämä edut ja paljon muuta

Moottori

Moottori+ -sisältöjen lukuoikeus ja painettu lehti 9 kertaa vuodessa.

Tiepalvelu

Autoliiton Tiepalvelu turvaa Plus- ja Premium-jäsenten matkan Suomessa ja ulkomailla.