Ostimme käytetyn turbo-Saabin Ruotsista: yksi timantti erottui joukosta selvästi edukseen

Suomessa ei ole koskaan liikaa Saabeja. Päätimme siis kantaa kortemme kekoon ja hakea sellaisen Ruotsista.

Saabismi on sairaus ja turbo-saabismi mielisairaus, kuuluu vanha suomalainen kansanviisaus. Syksyinen kulkutautiaika kuljetti kyseisen sairauden myös Moottorin toimitukseen.

On nimittäin jälleen se aika vuodesta, kun päästään erääseen suosikkitehtävistämme: "uuden" käytetyn auton ostoon. Käyttötesti Toyota Priuksella on jo päätöksessään, vaikka auton pariin palataankin vielä juttujen muodossa.

Nyt tehtävänämme oli ostaa Saab. Tämän ruotsalaisen autonvalmistajan konkurssista on jo lähes 15 vuotta, eivätkä muut tuotteet ole onnistuneet paikkaamaan sen jättämää tummaa aukkoa etenkään toimituspäällikkö Jussi Saarisen sydämessä. Allekirjoittanut puolestaan on ajanut Saabilla tähänastisen elämänsä aikana vain 5 minuutin verran, joten hankinnalle keksittiin myös koulutukselliset perustelut.

View this post on Instagram

A post shared by Moottori (@moottorimedia)

Mutta oli niitä muitakin kuin henkilökohtaisiin sympatioihin liittyviä syitä. Saabit, etenkin isot sellaiset, tiedetään oman aikakautensa parhaiksi perheautoiksi varsinkin ajo-ominaisuuksiltaan. Kulutus saattaa olla nykymittapuulla korkeaa luokkaa, mutta toisaalta autoja pidetään varsin luotettavina. On myös kiinnostavaa nähdä, miten aikapäiviä sitten nurin menneen autonvalmistajan tuotteeseen saa varaosia.

Miksi sitten päätimme ostaa Saabin Ruotsista? Pitkälti paremman autotarjonnan vuoksi. Ensisijaisesti toivomaamme, tuotannon loppupään Saab 9000 -mallia ei ollut Suomessa juuri saatavana erinomaisessa kunnossa.

Autokuumetta: mikä malli haettaisiin?

Auton ostaminen Ruotsista ei ollut yhdellekään toimituksen jäsenelle ennestään tuttua, joten selvitettävää oli paljon. Mitä kautta Ruotsissa myytäviä autoja löytää? Miten saamme kaupat suoritettua luotettavasti? Mitä dokumentteja myytävään autoon tulee sisältyä? Miten saamme ajaa autolla Suomessa?

Koska turbo-Saab -kuumeemme oli äitynyt lähes hengenvaaralliseksi, aloitimme epäloogisesti autojen katselemisesta. Lyhyellä tutkinnalla Ruotsista löytyi muun muassa seuraavat verkossa toimivat autokaupat: Blocket.se, KVD.se, Autouncle.se ja Bytbil.com.

Näytä tämä julkaisu Instagramissa

Henkilön Moottori (@moottorimedia) jakama julkaisu

Näistä suomalaisille tutuin lienee Blocket.se, joka vastaa kutakuinkin meikäläistä Tori.fi -alustaa. Löysimmekin Blocketista useamman upean pakokaasuahdetun ”Tonnarin”, mutta kauppapaikka on tehnyt myyjien kontaktoimisen ulkomaalaisille vaikeaksi. 

Suomalainen pystyy tekemään palveluun tunnukset, mutta yksityisviestejä ei voi lähettää ilman ruotsalaista pankkitunnistautumista. Ilmoituksissa on ilmeisesti kielletty julkaisemasta erillisiä yhteystietoja, joten periaatteessa yksityisiin myyjiin ei tuota kautta saatu kontaktia.

Niinpä – kauppojen sujuvuuden varmistamiseksi ja maksukäytäntöjen helpottamiseksi – päätimme keskittyä ainoastaan autoliikkeiden tarjontaan.

Alku ei näyttänyt hyvältä. Löysimme liikkeistä pari hienoa 9000-mallia, mutta ne ehtivät mennä nopeasti kaupaksi ennen Ruotsin-reissumme ajankohtaa. Matkan lähestyessä autotilanne alkoi näyttää jo lähes toivottomalta. Etenkin siksi, että olimme asettaneet autolle korkeat kuntokriteerit: tuntuisi tyhmältä lähteä Ruotsiin hakemaan ruosteista romua.

Näytä tämä julkaisu Instagramissa

Henkilön Moottori (@moottorimedia) jakama julkaisu

Oli aika laajentaa mallivalikoimaa: seuraavana listalle otettiin Saab 9-5 eli 9000-mallin seuraaja, ja jos sekään ei jostakin syystä tärppäisi, ryhtyisimme etsimään myös astetta pienempiä 9-3-malleja. Vaihtoehtoja nimittäin kannattaa autoa ulkomailta tuotaessa olla. Myynti-ilmoituksessa erinomaiseltakin näyttävä auto voi paljastua paikan päällä pirulliseksi pakkelikasaksi, kuten myöhemmin saimme itsekin todeta.

Aluksi etsimme autoa hieman laajemmalta alueelta naapurimaasta. Etelä-Ruotsista olisi löytynyt erittäin mielenkiintoinen vaihtoehto: toisen sukupolven 9-5 NG eli Saabin viimeinen uutuusmalli, joka jäi tuotannon päätyttyä melkoiseksi harvinaisuudeksi. Tämä käytettyjen autojen markkinoilla kysytty tuote olisi saattanut olla tingittävissä 5 000 euron budjettiimme, mutta autoehdokkaan sijainti oli aikataulujen kannalta hankala, eikä lähistöllä ollut riittävästi tarjolla muita järkeviä vaihtoehtoja.

Niinpä keskitimme etsinnät ensimmäisen sukupolven 9-5-malliin ja Tukholman lähimaastoon. Matkustaisimme sinne lentokoneella, ja jos hyvin kävisi, tulisimme sitten juuri ostetun Saabimme kanssa laivalla takaisin.

Alkuun vaikutti siltä, että iso osa ruotsalaisista autoliikkeistä ei olisi halunnut myydä autoa ulkomaille. Tai sitten suomalaisten pihiys kaupanteossa tunnetaan lahden takanakin. Pitkällisen etsinnän, lukuisten sähköpostien ja ankaran karsinnan jälkeen jäljelle jäi silti yllättävänkin monta vaihtoehtoa.

Ennen kaikkea halusimme löytää auton, joka olisi niin kutsutusti tuomisen arvoinen, eli jollaista Suomessa ei olisi ainakaan helposti tarjolla. Lopulliselta listaltamme löytyi yksi alkuperäisellä keulailmeellä oleva, vuonna 2000 käyttöön otettu auto sekä kasvojenkohotuksen kokeneita, muutamia vuosia nuorempia malleja. Jälkimmäiset eivät ole Suomessakaan varsinaisesti harvinaisia mutta tunnetaan korroosioalttiudestaan, joten hyväpeltinen ”kromikeula” ei olisi myöskään huono vaihtoehto.

Alkuselvittelyt: miten satamaan?

Tutustuimme hyvissä ajoin Autoliiton verkosta löytyviin Auton osto Ruotsista -ohjeisiin. Niiden mukaan ykkösvaihtoehtona on se, että mikäli myyjätaholle käy, autoa voi ajaa Ruotsin puolella sen alkuperäisillä ruotsalaisilla rekisterikilvillä, jotka Suomeen saapumisen jälkeen lähetetään takaisin myyntiliikkeelle Ruotsin rekisteristä poistoa varten.

Useamman autoliikkeen kanssa asioista viestitellessämme selvisi, ettei suurimmalla osaa liikkeistä ole satunnaiseen suomalaisostajaan niin paljon luottoa, että antaisivat viedä auton kilpineen. Tämäkin puolsi ratkaisuamme operoida Tukholman lähistöllä, koska tällöin auton toimitus laivasatamaan voisi onnistua liikkeen puolesta. Toimenpiteen jälkeen liike ruuvaisi kilvet mukaansa ja jättäisi auton meille, ja me puolestaan voisimme jatkaa matkaa Moottorin keltaisilla koeajokilvillä.

Toinen vaihtoehto olisi se, että hankkisimme todennäköisimpiin Saab-kandidaatteihin siirtokilvet Suomesta. Siirtokilvet ja vakuutuksen voi ottaa myös ruotsalaiseen autoon runkonumeron perusteella, jonka puolestaan saa selville rekisteritunnuksella esimerkiksi Transportstyrelsenin verkkosivun ilmaisesta ajoneuvohausta. Yleensä ulkomaalaisilla siirtokilvillä ajaminen toisessa maassa ei ole sallittua, mutta Pohjoismaiden keskinäisellä sopimuksella Suomen, Ruotsin, Norjan ja Tanskan siirtolaput käyvät maissa ristiin.

Sekin yllätti, ettei suuressa osassa kysytyistä autoista ollut rekisteröintitodistuksia. Moni liike kertoi kuitenkin tilaavansa mielellään paperit ”gula och blu”, joilla viitataan ruotsalaisen rekisteröintitodistuksen keltaiseen ja siniseen osaan.

Näitä kaikkia selvittelimme aina lähtöä edeltävään iltaan asti. Lopulta olimme lukeneet erilaisia viranomais- ja foorumitekstejä aivosolmuun asti, mutta luotimme siihen, että saisimme asiat tavalla tai toisella hoidettua. Ja jos emme saisi, varalla oli vielä eräiden autonhakijoiden noudattama taktiikka: ostaisimme auton, palaisimme Suomeen ilman sitä ja noutaisimme auton sitten toisella reissulla siirtokilpien kera.

Ensimmäinen auto: hyvä maku

Laskeudumme Ruotsiin aurinkoisena lokakuun aamupäivänä. Arlandan lentoaseman kupeesta vuokra-auto alle, ja suoraa tietä suosikkivaihtoehtoamme katsomaan. Tukholman Södermalmilta, vain parin kilometrin päässä laivasatamasta, pitäisi löytyä kuvissa äärettömän siistiltä vaikuttanut Saab 9-5 2.3T Aero vuodelta 2000.

Autoliikkeen sijainti ei ihan vastaa käsitystä siitä, missä edullisia käytettyjä autoja yleensä kaupataan: teollisuusalueen sijaan liike löytyy kerrostalon alakerrassa sijaitsevasta autohallista. Myyntikalusto koostuu lähinnä 2000-luvun alkupään tuotteista. Ystävällinen myyjä kertoo liikkeen tekevän paljon kauppaa ulkomaille, myös parin suomalaisen ison vaihtoautoliikkeen kanssa. Vientikuviot olisivat siis tällä liikkeellä varmasti hallussa.

Aero odottaa meitä valmiiksi keskemmälle hallia aseteltuna. Maalipinta näyttää erinomaiselta, mutta todennäköisesti Ruotsissa osataan samat jobbarikikat värivahoineen poikineen, eli pelkästään kiiltelevään maalipintaan ei kannata luottaa.

Konttaus Saabin juurella osoittaa, että helmat ovat hyvässä kunnossa. Auton pohja näyttää joskus uudelleen massatulta, minkä myös huoltokirjan välistä löytynyt kuitti vahvistaa. Yhdestä kohdasta on irronnut palanen massaa ja alta paistaa hieman pintaruostetta, mutta tuokin kohta on täysin kova.