Testi: Vararenkaan ominaisuudet tositilanteessa – pelastava ja petollinen enkeli

Miten hyvin – tai huonosti – auton vararengas pitää yllättävissä tilanteissa? Testasimme asian niin kesäkelillä kuin talviliukkaallakin.

Varapyörä on uusissa autoissa katoavaa kansanperinnettä. Tämä koskee varsinkin niin kutsuttua täysikokoista varapyörää, mutta paikka-aine kompressoreineen on korvannut usein myös tilapäiskäyttöön tarkoitetun ”rinkulan”.

Kaikkia maamme teillä kulkevia autoja tämä ei tietenkään koske. Suomalaisten autojen keski-ikä on hieman yli 13 vuotta, joten varapyörä löytyy edelleen melko monesta takakontista. Rengasrikon sattuessa tämä lieneekin yhä se varmin tapa päästä jatkamaan matkaa.

Mutta kun tyhjentynyt rengas on vaihdettu ehjään, minkälaista ajokäytöstä autolta on syytä odottaa erilaisissa kelioloissa ja ajotilanteissa? Vararengas on ominaisuuksiltaan kaikkiin mahdollisiin olosuhteisiin tehty kompromissi, joten voisi kuvitella, että pitoero auton varsinaisiin renkaisiin verrattuna on suuri.

Oli siis jälleen paikka perusteelliselle testille, joka tällä kertaa tehtiin kahtena vuodenaikana. Vertasimme tilapäiskäyttöön tarkoitettua T 125/70 R18 99M -kokoista vararengasta talvioloissa nastarenkaiden ja sulalla kelillä kesärenkaiden kanssa.

Testin teki vielä monipuolisemmaksi se, että kaikki kokeet tehtiin varapyörä asennettuna erikseen etu- ja taka-akselille. Muitakin variaatioita riitti, sillä suoritimme käsittelykokeet sekä auton ajonvakautus päällä että poiskytkettynä. Vararenkaan maksiminopeudeksi ilmoitetaan kissan kokoisin kirjaimin 80 km/h, jota pidimme myös kokeissamme ylärajana.

Talvikokeet: vararengas takana vaarallisin

Talvikokeissa Volkswagen Golf -testiauto oli varustettu 205/55 R16 -kokoisilla Nordman North 9 -nastarenkailla, ja varapyörän paikkaa vaihdeltiin edestä taakse.

Aluksi otimme tuntumaa tilanteeseen ennen kuvitteellista rengasrikkoa. Polveilevalla ja mutkaisella radalla suoritetussa lumikäsittelykokeessa, ilman ajonvakautusta, neljällä pohjoismaisella nastarenkaalla varustetun auton keulapito on hyvä ja tarkka. Ajolinja on helppo pitää, ja yliohjautuminen on rauhallista. Takapään ennustettava luisto auttaa kääntymisessä, ja ajokäytös on kaikkiaan turvallista.

Ajonvakautus päällä auto ohjautuu pienillä ohjauskulmilla minne kuljettaja haluaa. Kaarteissa järjestelmä kuitenkin rajoittaa moottorin tehoa ohjauspyörän kääntökulman mukaan hieman turhankin holhoavasti, ja eteneminen on hitaampaa. Huonommilla renkailla voisi jo olla haasteellista edetä, esimerkiksi tiukassa ylämäkikäännöksessä.

Kun normaalikokoisen nastarenkaan tilalle vaihdetaan varapyörä eteen oikealle ja ajonvakautus kytketään pois, auto sutii selkeästi koko ajan, ja paikaltaan lähdettäessä sekä ylämäissä etenemiskyky on merkittävästi heikompi.

Mutta koska muut alla olevat kolme rengasta ovat oikeita talvikumeja, lumikäsittelyrata menee aivan kohtalaisesti läpi. Vasemmalle käännettäessä – kun varapyörä on ulkokaarteen puolella – ajolinja kuitenkin levenee selvästi.

Ajonvakautuksen kytkeminen päälle tasaa käytöstä yllättävän hyvin. Järjestelmän merkkivalo vilkkuu kojelaudassa käytännössä jatkuvasti ja kun varapyörä on ulkokaarteen puolella, ajoneuvon pre-safe -toiminnot aktivoituvat kaarteissa alituiseen. Koneäly joutuu siis oikeasti aika koville, mutta ajokäytös on tässäkin tapauksessa vielä mukiinmenevää.

Hanki rajaton lukuoikeus

Haluatko jatkaa lukemista?

Autoliiton jäsenenä saat rajattoman pääsyn kaikkiin Moottori+ -sisältöihin.

Liity jäseneksi Kirjaudu sisään

Jäsenenä saat nämä edut ja paljon muuta

Moottori

Moottori+ -sisältöjen lukuoikeus ja painettu lehti 9 kertaa vuodessa.

Tiepalvelu

Autoliiton Tiepalvelu turvaa Plus- ja Premium-jäsenten matkan Suomessa ja ulkomailla.