Heja Sverige eli se Öölannin sota oli… ei kun siis

Ajoimme elokuun lopulla Göteborgista Öölantiin miettien samalla ruotsalaisuutta ja läntisen naapurimme ydintä. Mistä ruotsalaisuus syntyy? Ja miten Volvo istuu siihen tänä päivänä?

Ikea ja sen lihapullat. Fika-tauot kanelipullineen. Volvo; minä pyörin. Polkagrisar; mutta ei makeaa mahan täydeltä. Lagom; mukavasti mutta ei pröystäillen – silleen sopivasti. Juhannuspylväät. Peppi Pitkätossu. Abba. Rapujuhlat. Naapurisopu. Tillsammans.

Ruotsi on rakas vihattu naapuri, joka herättää suomalaisissa tunteita. Pikkuvelisyndroomaa voi verrata Tukholman syndroomaan. Mutta pitääkö meidän olla yhä kateellisia? Onko isoveljellä yhä kaikki paremmin?

Tutkimusmatka Ruotsiin

”Den längsta resan för var och en är den inre resan eli jokaisen pisin matka on matka omaan sisimpään.” Miten me siis tunnemme itsemme. Ja Dag Hammarskjöld varmasti tiesi, mistä puhui. YK:n pääsihteerinä vuosina 1953–61 hän sammutteli tulipaloja maailmassa joka oli herännyt juuri toden teolla kylmän sodan aikakauteen. Kylmä sota aiheutti pieniä kuumia sotia ympäri maapalloa.

Tyypillisestä ruotsalaisesta poiketen Hammarskjöld ei halunnut kuitenkaan keskustella loputtomasti vaan toimia. Hän oli vakaasti sitä mieltä, että pääsihteerin tuli tehdä päätöksiä hätätapauksissa ilman YK:n turvallisuusneuvoston tai yleiskokouksen suostumusta. Hammarskjöld perusti myös YK:n rauhanturvojoukot.

Mutta palataan tuohon Hammerskjöldin lauseeseen eli pisimpään eli sisäiseen matkaan. Moottorin matka Ruotsissa ei ole tällä kertaa kovin pitkä, mutta siitä on tarkoitus tehdä sisäinen – ainakin osittain. Lähdemme liikkeelle Göteborgista iltapäivällä. Taivas on harmaa. Tavoite on päästä illaksi Kalmariin – ei unionia vaan yösijaa etsimään. Tie vie siis Etelä-Ruotsin halki. Nämä ovat niitä ruotsalaisuuden syntysijoja, täällä sivistys kehittyi nopeammin kuin pohjoisen syrjäseuduilla tai itäisimmässä provinsseissa.

Ruotsin syntysijojen halki

Navigointiin asetetaan roadtripeillä usein harrastamamme asetukset eli vältä maksullisia ja moottoriteitä sekä suosi taloudellisia reittejä. Ajoajaksi 370 kilometrin matkalle saamme hieman yli viisi tuntia. Akussa pitäisi olla vielä virtaa 25 pinnaa, kun pääsemme perille.

Seuraamme siis pikkuteitä metsien, järvien, kallioleikkausten ja uneliaiden asutuskeskittymien halki. Pikkuteiden varrella elämä on muuttunut samaan tapaan kuin Suomessa. Kun isompia teitä on rakennettu, liikenne on siirtynyt niille. Ei Etelä-Ruotsista tietysti voida syrjäseutuna puhua, mutta erot maisemassa ovat Suomeen tapaan suuria. Tien varrella on hienoja taloja hienoine puutarhoineen ja leikattuine nurmikkoineen, mutta myös autioituneita rakennuksia ja liiketiloja. Vanhakaan raha ei riitä kaikkialle.

Volvo näyttäisi hallitsevan vielä katukuvaa. Niitä riittää moneen pihaan, vaikka pakko-ostos ei Volvokaan enää kotimarkkinoillaan ole. Myös kartanoautoja (farmareita) näkyy yhä paljon. Volvon osuus Ruotsin viime vuoden uusien henkilöautojen rekisteröinneistä oli 17,9 prosenttia. Hajurako kakkoseen eli Volkkariin (14,2 %) oli selvä muttei ylivoimainen. Kolmonen eli Toyota (8,1 %) jäi kärkikaksikosta jo selvästi. Teslalle vuosi oli huono, sen rekisteröinnit putosivat länsinaapurissa peräti 66,9 %.

Ruotsin myydyin automalli oli viime vuonna XC60. Myydyin sähköautobrändi oli puolestaan VW. Tässä on selvä rooli ja taviute EX60:lle. Koko maassa rekisteröitiin yhteensä 272,919 autoa eli luvut ovat lähes nelinkertaiset Suomeen verrattuna.

Rakas isoveli

Käymme kaupassa parin tunnin ajon jälkeen hakemassa evästä ja juotavaa. Keli on ollut osittain sateinen, mihin nähden ajotietokoneen näyttämä keskikulutus 16,9 kWh/100 km on ihan hyvä lukema. EX60 on kuitenkin kookas (4,8 m) ja painava auto (2350 kg). Allamme oleva versio on P10 AWD Ultra.