Käytetty Ferrari Ranskasta – ja läpi Euroopan koti-Suomeen ajaen

Suonissani virtaa silkka korkeaoktaaninen bensiini, joten en mitenkään voinut kieltäytyä seuraavasta kutsusta: lähdetkö Ranskaan tarkastamaan käytetyn Ferrarin ja ajamaan sen Suomeen? Vastaus oli selvä – kalenteriin oli raivattava tilaa, kiireistä viis.

Lähes jokainen autoista kiinnostunut on jossakin elämänvaiheessa haaveillut urheilu- tai GT-auton hankkimisesta. Nykyään eläkkeellä olevalle toimittaja Juha Partaselle tällainen pitkään kytenyt nuoruuden haave äityi pahanlaiseksi kuumeeksi kymmenen vuotta sitten.

Automerkille ei ollut vaihtoehtoja, ainoastaan ”aito lämminverinen tanssiva hevonen” kelpasi, siis Ferrari. Haave toteutui vuonna 2012, kun Partanen onnistui hankkimaan Italiasta täysin alkuperäisen ja vain 37 000 kilometriä ajetun hopeanvärisen 1986 Ferrari GTS Turbon, joka oli ollut uudesta saakka saman perheen omistuksessa. Myös aika oli suosiollinen, sillä tuohon aikaan monia Ferrarin malleja sai Italiasta hyvin kohtuulliseen hintaan.

Sittemmin Partasen elämäntilanne on hieman muuttunut. Nykyään hän noutaa säännöllisesti lastenlapsiaan päiväkodista ja kuljettaa heitä harrastuksiin. Kesäkaudella Partanen toimittaisi näitä asioita mielellään harrasteautolla, mutta 1980-luvun urheiluauton tilat – etenkin kaksipaikkaisuus – on estänyt tämän.

Oli siis saatava Ferrari, jossa olisi istumapaikat neljälle hengelle. Auton pitäisi silti olla jokin klassinen malli, ja mielellään V12-moottorilla varustettu.

Vaihtoehtoja oli muutamia – kysymykseen olisi saattanut tulla Ferrarin mallit 365 GT 2+2 tai 400. Hieman tuoreempana vaihtoehtona malli 456 alkoi kuitenkin kiinnostaa vuosi vuodelta enemmän. Niinpä illat kuluivat lukiessa eurooppalaisten autolehtien artikkeleita ko. autosta.

Malliin tutustuminen kesti innokkaalta automieheltä useita vuosia. Auton ominaisuudet ja tekniikka – vuosimallieroineen ja tyyppivikoineen – tulivat tutuksi koeajoraporttien, osto-oppaiden ja omistajien kertomusten kautta. Partanen oli myös koeajanut paria yksilöä.

Autovalinta oli siis lopulta selvääkin selvempi, ja lisäksi Partanen asetti vaatimuksiksi sinisen ulkovärin ja beigen sisustuksen. Jos harvinaiselle autolle asetetaan tällaiset tarkat värivaatimukset, sopivan yksilön löytäminen on haastavaa, ja prosessi saattaa kestää vuosia. Ferrari 456:n tapauksessa tilanne ei ollut ollenkaan toivoton, koska sininen on ollut tässä mallissa suosittu väri, ja tehdas tarjosi autoon eri vuosina jopa seitsemää sinisen eri sävyvaihtoehtoa.

Ikävaatimus puolestaan oli käytännön sanelema. Auto tuli mieluusti olla vuosilta 1994–1996, sillä tuoreemmissa 2000-luvun autoissa autoveron määrä nousisi helposti taloudellisen kipurajan yläpuolelle.

Hanki rajaton lukuoikeus

Haluatko jatkaa lukemista?

Autoliiton jäsenenä saat rajattoman pääsyn kaikkiin Moottori+ -sisältöihin.

Liity jäseneksi Kirjaudu sisään

Jäsenenä saat nämä edut ja paljon muuta

Moottori

Moottori+ -sisältöjen lukuoikeus ja painettu lehti 9 kertaa vuodessa.

Tiepalvelu

Autoliiton Tiepalvelu turvaa Plus- ja Premium-jäsenten matkan Suomessa ja ulkomailla.