Näin autoja testataan Euroopassa – mukulakiviä, sorateitä, julmettuja kuoppia, autobaanaa, mutakylpyjä…

Uuden automallin testaaminen on raakaa ja rankkaa puuhaa. Auto asetetaan sellaiseen rääkkiin, mihin se harvoin tosielämässä joutuu.

Aloitetaan faktoista. Fordin testikeskus Belgiassa täyttää tänä vuonna pyöreitä. Kuudenkymmenen vuoden aikana Lommelissa on testattu kaikki Euroopassa valmistettavat tai myytävät Fordin mallit. 

Kävimme vierailulla keskuksessa, ja alueen koko – ja se miten paljon erilaisia teitä erittäin tiiviille alueelle on rakennettu – on vaikuttavaa. Suomalaisesta näkökulmasta ilahduttavaa on se, että parissa kohtaa testikeskusta voisi luulla olevansa keskellä Järvi-Suomea, missä se vanha tuttu soratie vie kohti kesämökkiä.

Ympäri vuoden, ympäri vuorokauden

Lommelissa työskentelee pysyvästi noin 320 henkilöä, ja lisäksi keskuksessa on jatkuvasti ihmisiä lyhyillä työkomennuksilla – myös opiskelijoita suorittamassa esimerkiksi diplomitöitä.

Suurin yksittäinen ryhmä työntekijöitä on testikuskit; insinöörejä on noin 80 ja mekaanikkoja 70. Lisäksi on erilaisia auton järjestelmien testaajia sekä radan toimintaan liittyvät tukihenkilöt – kuten ratojen kunnostus- ja huoltohenkilökunta.

Lommel on ollut vuosikymmenensä varsin tehokkaassa käytössä, periaatteessa toiminnassa ympäri vuorokauden – ja koko vuoden ympäri. Nykyään testaaminen on hieman vähentynyt, nykyisin viikonloppuisin keskus pyörii ”vain” 50 prosentin tehoilla.

Lommelin testikeskus on tietysti kasvanut vuosien varrella, ja kasvaa lähiaikoina vielä lisää – siis testiratojen määrällä mitattuna. Alueena keskus ei sen sijaan pysty kasvamaan. Tällä hetkellä erilaisia teitä on 320 hehtaarin alueella yli 100 kilometriä. Näillä teillä ajetaan vuosittain miljoonia ja taas miljoonia kilometrejä. Kertaaminen on ehkä opintojen äiti, mutta toistojen määrä on testaamisen ydinaluetta.

Viime vuosina etenkin avustavien järjestelmien testaaminen on lisääntynyt merkittävästi, joten tätä varten on tarvittu uusia uria, missä voidaan testata mm. kaistavahtien ja kaistanvaihtoavustimien, älykkäiden vakionopeussäätimien, törmäyksestä varoittavien sensoreiden sekä kevyen liikenteen tunnistimien toimintaa. Tämä tarkoittaa luonnollisesti myös mm. 5G-verkkoa.

Tuotekehitystä ympäri maailmaa

Lommelin testikeskusta johtaa belgialainen Geert Van Noyen. Hän on koulutukseltaan insinööri ja aloittanut Fordilla vuonna 1991 autojen testaajana ja testi-insinöörinä – painoalueena autojen ajodynamiikka. Pitkän uransa aikana hän on viettänyt myös kolme vuotta USA:ssa Fordin päämajalla. Lommelin tapaisia testikeskuksia on Fordilla tietysti myös USA:ssa: Michiganissa peräti kaksi isoa keskusta ja lisäksi vielä yksi Arizonassa. Lisäksi Fordilla on testikeskus myös sekä Brasiliassa että Australiassa. Australiassa on myös iso tuotekehityskeskus, missä on jalostettu Ranger koko maailmaa varten.

Jotain perspektiiviä Geert Van Noyenin uraan antaa se, että USA:n aikoinaan eli Dearborn-vuosinaan hän oli mukana varmasti monelle suomalaisellekin tutun auton kehittämisessä.

– Olin silloin vastuussa Fordin CD-perusrakenteen kehittämisestä eli mm. Mondeossa, S-Maxissa ja Galaxyssa olleesta pohjalevystä. Sama rakenne oli käytössä myös muilla markkina-alueilla kuin Euroopassa, mm. Ford Fusionissa USA:ssa.

Hanki rajaton lukuoikeus

Haluatko jatkaa lukemista?

Autoliiton jäsenenä saat rajattoman pääsyn kaikkiin Moottori+ -sisältöihin.

Liity jäseneksi Kirjaudu sisään

Jäsenenä saat nämä edut ja paljon muuta

Moottori

Moottori+ -sisältöjen lukuoikeus ja painettu lehti 9 kertaa vuodessa.

Tiepalvelu

Autoliiton Tiepalvelu turvaa Plus- ja Premium-jäsenten matkan Suomessa ja ulkomailla.