Opelin salainen kellari – minne konseptit menevät nukkumaan

Opel on perinteikäs automerkki, joka on historiansa aikana kärsinyt usein siitä, ettei sillä ole ollut kunnollista kotia. Rüsselsheimin vanhan tehdasalueen nuhruinen kellari on tästä hyvä osoitus.

Konseptiautot ovat aina olleet autonäyttelyiden tähtiä; ja tähtiä, joilla on tapana sammua nopeasti näyttelyiden jälkeen. Mutta minne ne menevät? Opelin kohdalla vastaus löytyy heidän tehdasmuseonsa kellarista.

Kiersimme siellä kierroksen ja ohessa on muutamia nostoja vuosien varrelta. Ja totta kai autot pääsevät aina välillä ulkoilemaan. Ne vierailevat erilaisissa tapahtumissa ja ovat välillä myös lainalla eri automuseoissa.

Opel Elektro GT vuodelta 1970 ei ole niinkään konsepti- kuin tutkimusauto. Opel teki tällä autolla kuusi maailmanennätystä Hockenheimringillä toukokuussa 1971. Sähköautojen ongelmat tunnettiin jo 55 vuotta sitten. Elektro GT:n 280-kennoinen akkupaketti painoi 590 kiloa. Vartan valmistama akusto oli peräisin lentokoneteollisuudesta, ja ne jättivät juuri ja juuri tilaa kuljettajan istuimelle. Nyt auto seisoo tietysti kellarissa ilman tuota akustoa.

Vaikka GT on suhteellisen kevyt, bensakone keulallaan alle tuhatkiloinen, sähköautona se painoi yhtä paljon kuin Opelin iso edustusmalli Diplomat. Suuremman ja pidemmälle matkalle tehdyn akuston kanssa paino kasvoi vain lisää; 360 kennoa painoivat jo 740 kiloa ja nostivat auton omamassan 1,7 tonniin. Se on paljon painoa 88 kW (120 hv) moottorille.

Tästä huolimatta auto teki kuusi maailmanennätystä: se suoriutui kilometrin ajosta 188,86 km/h keskinopeudella ja seisova kilometri taittui 115,88 km/h nopeudella 31,066 sekunnissa. Kaksi seuraavaa ennätystä syntyvät neljännesmaililla sekä 500 metrin matkalla. Viimeiset kaksi ennätystä ovat 10 kilometrin matka neljssä minuutissa ja 43,69 sekunnissa 129,89 km/h:n nopeudella sekä 10 mailin matka seitsemässä minuutissa 35,63 sekunnissa 127,15 km/h:n nopeudella. Kehitys on noista päivistä kehittynyt.

Opel Manta B:n muotoilututkielma vuodelta 1972 on yksi kellarin hätkähdyttävimpiä luomuksia. Kyseessä on todellakin vain tutkielma, sillä autossa ei ole moottoria, ei muutakaan tekniikkaa eikä edes kunnollista sisustaa. Kori on lasikuitua ja rakenteet sen alla todennäköisesti puuta ja savea.

Auton muodot ovat sporttiset ja selkeälinjaiset. Todella puhtaat. Kyseessä voisi olla jopa italialainen auto. Oi, jospa auto vain olisi tullut tuotantoon tämän näköisenä.

Kannattaa myös huomioida, että tutkielma tehtiin vain reilu vuosi sen jälkeen kuin Manta A oli tullut myyntiin. Siksi on luonnollisesti selvää, ettei tätä autoa esitelty missään muualla kuin talon sisällä harvoille ja valituille. Manta B:n tuotanto alkoi vasta 1975 – ja ei, se ei ollut enää tämän näköinen.

Etualalla kolme kovaa: Opel GT, Manta B ja vähemmän tunnettu Opel Safety Vehicle eli OSV 40 vuodelta 1974. Kyseessä on harvinaisempi tutkielma eli uusia turvallisuusratkaisuja kartoittava prototyyppi.