Tasoristeykset vaaranpaikkoja – kolmasosa risteyksistä yhä ilman varoituslaitteita

Onnettomuustutkijat: liikenneturvallisuuden parantamiseksi tasoristeykset tulisi poistaa. Vuosittain poistetaan kymmeniä tasoristeyksiä.

Kun juna ja auto törmäävät tasoristeyksessä, on jälki yleensä lohdutonta. Junan vauhti ja massa rusentavat ajoneuvon ja se sisällä matkustavat. Jos tasoristeyksessä rytisee, on onnettomuutta yleensä edeltänyt moottoriajoneuvon kuljettajan havaintovirhe, käy ilmi onnettomuustutkinnassa.

Havaintovirhe tarkoittaa esimerkiksi sitä, ettei kuljettaja havainnut saapuvaa junaa joko lainkaan tai vasta niin myöhään, ettei onnettomuuden välttämiseksi ollut mitään tehtävissä.​ Autoilijan havainnointia vaikeuttivat muun muassa ympäristön, kuten puiden ja pensaiden, muodostamat näkemäesteet.

Kymmenen vuoden aikana 2011–2020 rautateiden tasoristeyksissä tapahtui 33 kuolemaan johtanutta moottoriajoneuvo-onnettomuutta. Valtaosa onnettomuuksista tapahtui tasoristeyksissä, joissa ei ollut varoituslaitteita, kuten puomia tai varoitusvaloa, ilmenee Onnettomuustietoinstituutin tekemästä tuoreimmasta tasoristeysonnettomuuksia koskevasta selvityksestä.

Ennen ei ollut paremmin

Helsingin Sanomien uutinen 50 vuoden takaa paljastaa, että oli perustettu tasoristeystoimikunta, joka esitti tasoristeysten pikaista ja voimallista vähentämistä.

Jos tasoristeykset ovat yhä nykyisin vaaranpaikkoja, olivat ne 1970-luvulla todellisia kuolemanloukkuja: tasoristeyksissä sattui vuonna 1974 yli 200 onnettomuutta, joissa kuoli 57 ja loukkaantui noin 150 ihmistä.

Kuolleita oli siis yhden vuoden aikana liki kaksin verroin siihen verrattuna, mitä nykyisin sattuu kuolemia kymmenessä vuodessa.