Pääkirjoitus: Ihminen on uhka – ja mahdollisuus
Viime vuosi tarjoili hyviä uutisia liikenneturvallisuuden saralla. Vuonna 2017 tapahtui 4 420 henkilövahinkoon johtanutta tieliikenneonnettomuutta. Niissä kuoli ennakkotietojen mukaan 212 ihmistä ja loukkaantui 5 570. Edelliseen vuoteen verrattuna kuolleiden määrä väheni 46 ja loukkaantuneiden 311 ihmisellä.
Lukujen valossa tieliikenteessä eletään historiallisen turvallista aikaa. Edellisen kerran kaikkien aikojen – tai ainakin tutkimushistorian ajan – turvallisimmasta tieliikenteestä iloittiin vuonna 2014, jolloin tieliikenteessä kuoli 229 ihmistä.
Viime vuoden tilanne herättää toiveita siitä, että pitkän tähtäimen tavoite ei sittenkään karkaisi ihan tavoittamattomiin. EU:n tavoitteena on puolittaa liikennekuolemat tämän vuosikymmenen aikana. Suomessa tämä merkitsee, että vuonna 2020 liikennekuolemien määrän pitäisi olla alle 136.
Matemaattisesti tavoite näyttää helpolta. Tavoitehan saavutetaan tai jopa ylitetään, kun pidetään vain kiinni samasta tahdista kuin viime vuonna.
Karvas totuus kuitenkin on, että kun liikenneturvallisuus paranee, tulee sen edelleen parantamisesta aina vain vaikeampaa.
Turvavyöt, ajoneuvojen turvavarusteet ja -rakenteet ja liikenneympäristön kehittäminen ovat esimerkkejä muutoksista parantuneen liikenneturvallisuuden takana. Rakenteilla ja varusteilla ei silti voida ratkaista kaikkea. Ihminen itse on liikenneturvallisuudessa itselleen pahin uhka.
Kun liikenteen uhrien määrä vähenee, korostuvat onnettomuuteen johtaneissa syissä kuljettajaan itseensä liittyvät syyt. Millään rajoilla ja säännöillä ei ole väliä, jos kuljettaja ei niistä piittaa. Piittaamattomuuden taustalta löytyy kuitenkin hyvin erilaisia ja vaikeita elämäntilanteita, jopa sairauksia. Näihin tekijöihin ei voida vaikuttaa puhtaan liikenneturvallisuustyön keinoin.
Pitkällä tähtäimellä pysyviä tuloksia saavutetaan vain laajalla yhteistyöllä, jossa erityisesti sosiaali- ja terveydenhoitoala tekevät tiivistä yhteistyötä liikenneturvallisuusalan kanssa.
Liikenneturvallisuuden mustina vuosina liikenneturvallisuus oli paljon esillä julkisuudessa aina presidentin uuden vuoden puheita myöten. Nyt kun eletään tällä mittarilla hyviä aikoja, ei liikenneturvallisuus enää olekaan tärkeyslistojen kärjessä. Vaarana on, että tuudittaudutaan vuosikymmenten aikana rakennettuun pohjaan ja työn haastavin vaihe jää hoitamatta. Ihminen kuuluu liikenneturvallisuustyön keskiöön, mutta ihmisen ongelmat eivät ratkea liikenneturvallisuustyön keinoin. Liikenneturvallisuus tarvitsee laajaa yhteiskunnallista yhteistyötä. Bonuksena yhteistyöstä voi olla yleisen hyvinvoinnin paraneminen paljon liikennettä laajemminkin.
14.2.2018 Eila Parviainen
