7-paikkaisen Škoda Superbin takapenkillä on helppo uneksia

Aikamatka Škoda Superbilla – mutta vuodelta 1939 olevalla. Mitä jos Saksa ei olisi miehittänyt Tšekkoslovakiaa vuonna 1939? Millainen olisikaan mahtanut olla Škodan tarina silloin?

Musta edustava limusiini etenee vehreää lehtipuumetsää halkovalla pikkutiellä. Menossa ovat Škodan järjestämät klassikkopäivät, Škoda vietti nyt joulukuussa 130-vuotisjuhliaan.

Olimme paikalla hieman aikaisemmin syksyllä, kun keli on vielä sopiva hienolle ajopäivälle ja Škoda toi juhliin hyvän kattauksen Škodan klassisia malleja vuosien varrelta. Näistä kolmeen vanhimpaan pääsi tosin vain kyytiin.

Voiturette A -mallia valmistettiin vuosina 1905–07, Škoda Laurin & Klement Hispano-Suiza H6B on vuodelta 1928 ja tyylikäs musta Superb on valmistettu juuri ennen toista maailmansotaa. Hyppäämme oitis sen kyytiin.

Prahan kevät

Tämä auto näki päivänvalon keväältä 1939, Superbin tuotantohan alkoi jo vuonna 1934. Faceliftin yhteydessä Superb muuttui entistä edustavammaksi. Kromi kiiltää. Keula on näyttävä; pitkä ja pysty.

Škodan ornamentti halkoo ylpeänä tuulta. Isot pyöränkotelot reunustavat keulaa. Isot pyöreät ajovalot katsovat maailmaa avoimin silmin.

Keulaa reunustavat sen takaosan molemmin puolin täysikokoiset varapyörät. Ne antavat keulalle mahtipontisen olemuksen. Renkaat ovat tietysti valkosyrjäiset. Tyylikästä. Herraskaista.

Kuski istuu suurin piirtein puolivälissä autoa. Hänen selästään on melkein aikuisen ihmisen mitta takapenkille. Se on paikka, missä me luonnollisesti istumme.

Tunnelma takasohvalla on hämmentynyt; jalkatilaa on selvästi enemmän kuin modernissa Superbissa. Kyseessä on toki edustava limusiini, jolla on mittaa reippaasti yli viisi metriä. Superbia tehtiin useana korimallina, ja niiden pituudet vaihtelivat 5,2 ja 5,7 metrin välillä. Edustavimman version keulalla oli V8. Ja vaikka nyt ollaan “vain” 5,2 metrisen auton kyydissä, Superb tuntuu sen verran isolta että S-Mersukin kalpenee.

Korkeutta isolla mustalla Superbilla on lähes yhtä paljon kuin tämän artikkelin 178-senttisellä kirjoittajalla. Akseliväli on mahtipontiset 3,3 metriä. Mitat ja mittasuhteet ovat majesteettiset.

Škodan kuski istuu kaukana edessä väliseinän takana. Matkustamo on vuorattu tyylikkäästi harmaalla kankaalla. Puuta on käytetty luonnollisesti myös runsaasti. Väliseinässä on hauskat ”kauhukahvat”.

Matkustamon seinillä on punotusta köydestä tehdyt kahvat ja vaatekoukut. Pitäähän takki pystyä johonkin ripustamaan.

Matkustamon etuosan katossa on verkko irtotavaroita varten. Sisävalot kuuluvat luonnollisesti varustukseen nekin.

Matkustamossa, heti väliseinän takana on lattialla vielä varapenkit, jotka voi nostaa ylös, kun tarvitaan lisää istumapaikkoja. Tämä Superb on siis seitsemänpaikkainen. Perhemalli. Nyt lisäistuimet ovat kuitenkin alhaalla. Jalkoja ei tarvitse koukistaa, jalkatilaa on selvästi enemmän kuin nykyisessä Superbissa.

Ja vaikka matkustamo ylettyy huomattavan pitkälle auton perään, myös tavaraa mahtuu mukaan yllättävän paljon. Ennen matkustettiin tyylillä, joten vaatetusta piti saada mukaan riittävästi.

Rauhallisuuden tyyssija

Iso auto etenee pikkutiellä yllättävän tasaisesti, jäykän akselirakenteen sijaan käytössä oleva erillisjousitus tekee taikojaan. Superbin – kuten useiden samaa aikakautta edustavien Škodien – korirakenne oli aikoinaan hyvin edistyksellinen. Perinteisen runkorakenteen sijaan se perustuu keskiputkikehykseen, jonka läpi kardaaniakseli kulkee. Putkikehys jakautuu edessä kahteen tukipalkkiin. 

Moottori sijaitsee pitkän keulan uumenissa. Sen kuulee, mutta koska se on niin kaukana, moottorin humina lähinnä vain rauhoittaa. Tilavuudeltaan 3137-kuutioinen suora kuutonen luottaa yläventtiilitekniikkaan, venttiilit sijaitsevat siis sylinterikannessa palotilan yläpuolella. Myös nokka-akseli on lohkossa. Sitä liikutellaan työntötangoilla ja keinuviuilla.

Tuokin rakenne oli vuonna 1938 hyvin moderni. Hevosvoimia kuutonen tuottaa 85, mikä riittää noin 125 km/h huippunopeuteen. Myös hidastuvuus on kunnossa. Hydraulinen yksipiirinen jarrujärjestelmä vaikuttaa samanaikaisesti kaikkiin neljään pyörään.

Kyyti ja tekniikka on sellaista, että on vaikea uskoa olevansa yli 86-vuotiaan auton kyydissä. Tässä autossa on esimerkiksi jo 12-voltin sähköjärjestelmä. Superb on malliesimerkki siitä, mihin Škoda oli 30-luvun lopulla matkalla. Kulku on sivistynyttä ja edustavaa.

Moottorin hyrinä ja vilistävä maisema saavat meidän unelmoimaan. Siirrymme ajassa taaksepäin vuoteen 1938 – vähän ennen Münchenin konferenssia.

Ihana 30-luku ja demokratian voitto

Ensimmäinen maailmansota alkaa olla unohdettu. Villi 20-luku on jäänyt taakse ja sen lopun lamastakin on vähitellen selvitty. 1930-luku on ollut hyvää aikaa Škodan autoteollisuudelle. Popular, Rapid, Favorit ja Superb rakentuvat kaikki modernille tekniikalle. Ne menestyvät. Škodan markkinaosuus Tšekkoslovakiassa nousee vuoden 1933 14 prosentista 39 prosenttiin vuonna 1938. Škoda on kotimaassaan selvä markkinajohtaja.

Taivaalla on kuitenkin synkkiä pilviä. Saksa on vaatinut juuri Tšekkoslovakian sudeettialueita itselleen. Hitler pelaa uhkapeliä. Saksa on valmistautunut sotaan Tšekkoslovakian kanssa jo vuodesta 1937 lähtien, ja saksalaiset tietävät voittavansa sodan – jos se pysyy vain näiden kahden valtion välisenä.

Saksa himoitsee ennenkaikkea Tšekkoslovakian teollisuuslaitoksia ja raaka-ainevarantoja, joista se saisi tarvittavaa lisäpotkua varusteluunsa matkalla kohti isompia valloituksia.

Tilanne on poliittisesti erittäin jännittynyt. Neuvostoliitto ja Ranska ovat kummatkin liittoutuneet Tšekkoslovakian kanssa. Kuinka sitoutuneet ne olisivat puolustamaan sitä, se on kuitenkin arvailujen varassa. Kummallakaan ei ole kuitenkaan yhteistä rajaa Tšekkoslovakian kanssa: Neuvostoliitolla ei edes Saksan kanssa.