Koeajo 75 vuoden taakse: kyllä herra Kapitän – eli kun Opel haastoi BMW:n ja Mercedeksen

Ensimmäinen Opel Kapitän syntyi väärään aikaan ja väärään paikkaan. Onneksi asia päästiin korjaamaan 12 vuotta myöhemmin.

Ensimmäisen sukupolven Kapitän kehitettiin vuoden 1938 aikana ja esiteltiin maailmalle Geneven autonäyttelyssä keväällä 1939 – vain puoli vuotta ennen toisen maailmansodan alkua. Se oli viimeinen Opelin ennen toista maailmansotaa julkaisema automalli.

Vuoden 1939 aikana Kapitänejä valmistettiin 23 755 kappaletta ja vielä seuraavana vuonnakin 952 kappaletta. Seuraavat vuodet Opelilta menivät sitten Saksan sotaponnisteluja tukien. Sodan jälkeen tuotantoa käynnisteltiin hitaasti uudelleen, mutta vasta vuonna 1949 päästiin jälleen useamman tuhannen auton tuotantolukuihin.

Sodasta toipuminen tapahtui kuitenkin lopulta verrattain nopeasti, vaikka Saksa aika raunioina olikin. Kun vuonna 1947 Saksassa valmistettiin vain hieman alle 10 000 autoa, vuonna 1949 valmistui kaikilta saksalaisilta automerkeiltä yhteensä jo yli 200 000 autoa. Ja kuten muistetaan, osa vanhoista tehtaista oli jäänyt myös rajan taakse idän puolelle. Joka tapauksessa kisa oli toisen maailmansodan jälkeen kovaa, joten monet tuontiautot olivat laadultaan ja tekniikaltaan edistyksellisempiä. Saksalaisilla riitti kirittävää.

50-luvun lapsi

Ensimmäinen sodanjälkeinen isompi autonäyttely eli IAA pidettiin ensi kertaa Frankfurtissa huhtikuussa 1951. Sen tähtiä olivat mm. BMW 501 eli Barokkienkeli, Mercedes-Benz 220 (W187) ja 300 (W186) sekä uudistettu Opel Kapitän. Sen tekniikka pohjautui vielä pitkälti sotaa edeltäneeseen tekniikkaan, mutta autoa oli parannettu toki monilta osin. Jousitusta ja mukavuutta oli hienosäädetty. Se myös kasvoi selvästi edeltäjäänsä verrattuna. Myös tavaratila oli aiempaa isompi.

Näitä uusia Saksan autoteollisuuden huipputuotteista saapui katsomaan Frankfurtiin yli puoli miljoonaa kävijää. Autot kiinnostivat, vaikka suurella osalla saksalaisia ei ollut kotona edes vielä lämmintä vettä johdoissaan. Kylpyvesi lämmitettiin hiilellä, ja kylvyssä käytiin kerran viikossa – korkeintaan.

Koeajoautomme on juuri kyseistä 1951-vuosimallia, joskin se on tarkkaan ottaen valmistettu vuonna 1952. Auton keulassa on sitä kuuluisaa menneen ajan kromihymyä. Amerikkalaiset vaikutteet näkyvät. Vaakasuuntaiset paksut koristeet antavat keulalle edustavan ilmeen.

Pitkän keulan päällä on sielläkin keulakoriste, Opelin silloinen logo. Se ei nykyihmiselle aukea ja sitä voi tulkita miten haluaa. Onneksi puskurin päällä olevaan leveään kromikaareen on kirjailtu auton merkki komein punaisin kirjaimin.

Keulalla oleva ”selkäevä”-logo on perua vuodelta 1934. Ympyrän sisällä se symbolisoi ihmisten liikettä maapallolla, mutta keulakoristeessa ympyrää ei tietysti ole. Perässä kyllä. Salamaksi logon sisäelementti muuntui vasta vuonna 1963.