Koeajo: Formula Renault 1.6 kuormittaa aisteja täydellä volyymillä

Junioriluokan formula on ajatuksena säyseä, mutta kokemuksena mahtava.

Reilusti kierroksia ja kytkin rauhallisen päättäväisesti ylös. Kevyt auto nytkähtää eteenpäin, protestoi hetkisen ja saavuttaa sitten etenemiseen vaadittavan nopeuden. Hiilikuituiseen monokokkirunkoon pultatun moottorin jokainen värähdys kantautuu vartaloon, joka on ängetty kapeaan ja matalaan putkiloon.

Olo on kuin pyörille lasketun kapselihotellin puolikkaassa. Jalat ovat takapuolen korkeudella lähes suorina. Oikean jalan päkiä hallitsee herkkätoimista kaasupoljinta, vasen jalka on lepovuorossa. Kytkintä ei liikkeellelähdön jälkeen tarvitse.

Kädet puristavat pienikokoista ohjauspyörää. Sen värinä ja tärinä viestivät kaiken, minkä hentojen tukivarsien päissä olevat etupyörät suinkin saavat irti tienpinnasta.

Askel kuninkuusluokkaan

Auto on Formula Renault 1.6, eli yksinkertainen, mutta moderni junioriformula. Se tarjoaa edullisen ja helppohoitoisen ponnahduslaudan isommille areenoille. Askeleen kohti autourheilun kuninkuusluokkaa.

Varikkosuoran päädyssä avaan kaasua ja kytken kakkosvaihteen ohjauspyörän lavasta. Rattivaihteissa ei ole mitään eksoottista, löytyyhän sellaisia monesta uudesta autosta. Vaihtotapahtuma on kuitenkin jotain aivan muuta, mihin siviiliautojen ratissa on tottunut.

Sekventaalivaihteisto lyö pykälän sisään silmittömän brutaalisti ja auto syöksähtää eteenpäin.

Jos henkilöautossa vaihteen vaihtaa kytkintä tipauttamalla, nykäisee auto kevyesti, mutta suurin muutos tapahtuu moottorin pyörintänopeudessa. Kevyessä formulassa tilanne on toisin päin.

Viesti on selvä: kyse on kilpurista, eikä kilpureita ole tehty hitaaseen vauhtiin.

Kierros kierrokselta vauhti nousee. Täyskaasulla kiihtyvyys tyydyttää, muttei mullista maailmaa. Etenemistä enemmän hämmentää, miten herkkä auton aerodynamiikka on. Formula menee suoraan, mutta vaeltaa jatkuvasti ilmavirrassa.

Riittävä suorituskyky

Auton omapaino on noin 500 kilogrammaa, ja etenemisestä vastaa edelliskorin Renautsport Twingon 140-hevosvoimainen 1,6-litrainen nelosmoottori. Voimanlähteen kerrotaan olevan lähes vakio, ainoastaan pakosarja on uusittu matkalla poikittaismoottorisesta Twingosta pitkittäiskoneisen Formulan sydämeksi. Tehopainosuhde asettuu vajaaseen 300 hevosvoimaan tuhatta kiloa kohden, eli suoralla edetään suunnilleen uuden BMW M3:sta tuttua vauhtia.

Mutkat, ne ovat sitten eri juttu. Formulan turvakaaren huippu jää urheiluautonkin ovenkahvan alapuolelle ja takapuoli viistää lähellä maata. Painopiste on huippumatalalla, eikä renkaiden pitoa kuormiteta ylipainolla.

Keveys ennen kaikkea

Pikkuformula taittuu mutkaan käsittämättömän nöyrästi. Mutkanopeudet nousevat hurjiksi, vaikka epävakaa sää vaatii sadekelin renkaat.

Mutkan auetessa kaasun voi avata varhain, mutta valppaudella. Auto on lyhyt, kevyt ja äkkinäinen, Sivuluisu olisi varma menolippu spinnaukseen.

Formula 4 on hämmästyttävän helppo auto ajaa hiljaa, mutta vasta vauhdissa auto löytää mukavuusalueensa. Rauhattomuus häviää, auto asettuu aloilleen ja vaihdot pehmenevät.

Toki rajojen hakeminen herkkäliikkeisellä autolla on aivan eri juttunsa.

Henkilöautoihin, ajoittain erittäin nopeisiinkin sellaisiin, tottuneelle junioriluokan formula tuntuu tulevan toisesta maailmasta. Yhden kilpakauden kerrotaan maksavan noin 100 000 euroa. Moottoriurheilusta se on pieni raha, mutta silti sen kuuluisan sponsorikassan tulee olla kunnossa. Pelkkä auto maksaa reilut 30 000 euroa, joten se on varsin kustannustehokas vaihtoehto myös ratapäiväleluksi. Pikkusportin hinnalla saa raa’an, suodattamattoman ja aisteja täydellä volyymillä kuormittavan elämyksen.

Teksti ja kuvat Lauri Ahtiainen