Yksi kaikkien aikojen kauneimpia Maserateja ja legendaarinen moottori on voittajan yhdistelmä

Nyt matkataan hetki aikakoneella La dolce vitan -äärelle, villille 60-luvulle, kun Euroopassa elettiin hienojen gran turismojen kulta-aikaa.

Mistral. Kylmä tuuli puhaltaa luoteesta. Edessämme seisoo ensimmäinen Maseratin malli, joka on saanut nimensä tuulen ja juuri kyseisen Välimerellä puhaltavan Mistral-tuulen mukaan. Päivänvalon tämä automalli näki ensi kertaa Torinon syksyssä vuonna 1963.

60-luvun lapsi

Mistralin sulavat linjat loi Pietro Frua, yksi 1950- ja 60-lukujen vaikutusvaltaisimpia italialaisia autojen muotoilijoita ja suunnittelijoita. Hän teki Maseratille myös ensimmäisen Quattroporten. Fruan nimi on tuttu myös Fiatin, Renaultin ja Volvon ystäville.

60-luku oli autoilun nousukautta Euroopassa. Toinen maailmansota kauheuksineen ja raunioineen alkoi olla enää kaukainen muisto. Eurooppa vaurastui, ja talouskasvu näkyi yksityisautoilun nousuna. Autojen valmistus oli siirtymässä toden teolla massateollisuuteen.
Mutta pienten Fiatian, Kuplien, Minien,Rellujen, Rättäreiden ja Anglioiden lisäksi teille ilmestyi entistä menevämpiä ja suurella moottorilla varustettuja kaunottaria. James Bondin auto – Aston Martin DB5 esiteltiin vuonna 1960, Jaguar E-type vuonna 1961 ja Ferrari 250 GTO vuonna 1962. Ensimmäinen Porsche 911 näki päivänvalon vuonna 1963.

Maserati oli siirtynyt yhä vahvemmin moottoriurheilusta isojen gran turismojen valmistajaksi. Etenkin Maseratin ensimmäinen sarjatuontantomalli 3500 GT oli tuonut italialaisille mainetta ja myös vähän mammonaa.

3500 GT:stä jalostui Maserati Sebring ja hämmentävästi vain vähän sen jälkeen esiteltiin myös tämän jutun tähti eli Mistral. Manttelinperijä 3500 GT:lle sekin. Kun Sebring oli pikemminkin kaksiovinen sedan, Mistralin kori oli selvästi coupémaisempi. Joku voisi puhua jopa viistoperästä, sillä takaluukku aukeaa ylös asti. Ei ihme, että Mistralin pääkilpailijaksi Maserati nimesi Jaguar E-Typen.

Joutsenlaulu

Mistral tuli myyntiin 3,5-litraisella suoralla kuutosella, mutta jo seuraavana vuonna se korvattiin 3,7-litraisella versiolla. Siinä oli 10 hevosvoimaa enemmän tehoa eli 245 heppaa.

Tuo numeroarvo ei herätä tänä päivänä reaktioita, mutta 60-luvun alkupuolella oltiin melko isojen asioiden äärellä. Mainitsimme jo, että 911 esiteltiin samoihin aikoihin. Sen kaksilitraisen kuutosbokserin teho oli 130 heppaa. Ferrari 250 GTO:n V12 tuotti 300 heppaa.

Maseratin vahvasta 3,7-litraisesta ja kannen yläpuolisilla nokka-akseleilla varustetusta moottorista löytyy puolipallon muotoiset (hemi) palotilat, joihin polttoaine syötetään Lucasin epäsuoralla ruiskutusjärjestelmällä. Moni pitää järjestelmää epävarmana ja vikaherkkänä, mutta sen haasteet tunnetaan, joten ne on helppo ehkäistä asiantuntevalla huollolla.

Tuo hieno 3,7-litrainen kuutonen löytyy joka tapauksessa myös tämän jutun klassikon keulalta. Moottori on aikakautensa hieno taidonnäyte, sillä niitettiin mainetta myös moottoriurheilussa. Kilparadoilta kerätty maine toimi Maseratin kasvualustana alun menestykseen myös siviiliautojen valmistuksessa.