Ajoneuvot Koeajo Moottoripyörät 6.4.2023

Maistiainen: Ducati Diavel V4 – Koko tekniikka uusiksi

Kun Ducati esitteli ensimmäisen Diavelin syksyllä 2010, ihmeteltiin että mihin luokkaan se pitäisi sijoittaa. Se yhdisti cruiserin ajoasennon ja sporttipyörän suorituskyvyn. Ajoasennossa ylävartalo oli pystyssä ja jalat edessä, mistä syystä 162 hevosvoiman teho tuntui erityisen repivältä, kun kiihdytyksissä roikuttiin kyydissä pelkästään käsivoimien varassa.

Myös jousitus ja jarrut oli lainattu suoraan Ducatin sporttimallistosta. Lisää hämmennystä koettiin 2016, kun Ducati esitteli Diavelin rinnalle vieläkin rennommalla ajoasennolla ajettavan XDiavelin, jossa ketjuveto oli lisäksi korvattu hihnalla.

Koko Ducatin tekniikka uusiksi

Nyt Diavel kokee elinkaarensa tähän asti suurimman uudistuksen, kun alusta asti palvellut V2-moottori (joka tosin matkan varrella sai 60cc lisää iskutilavuutta ja muuttuvan venttiiliajoituksen) vaihtuu Multistrada-seikkailupyörästä tuttuun V4-moottoriin.

Myös ristikkorakenteinen teräsputkirunko pääsee eläkkeelle ja sen korvaa Ducatin sporttimalleista tuttu kompakti alumiinimonokokkirakenne. Teho nousee 168 hevosvoimaan, mutta yllättäen V4-moottori on vanhaa myllyä kevyempi ja koko pyörän paino alenee 13 kilolla.

Diavel V4 on kilpailijoiden ulottumattomissa

Suoranaisia kilpailijoita Diavelilla ei vieläkään ole. Lähimpänä ehkä ulkonäöllisesti ja hinnallisesti Triumphin järkälemäinen, 2500-kuutioisella pitkittäisellä rivikolmosella varustettu Rocket 3, mutta se on lähes 100 kiloa Diavelia painavampi. Uusi Diavel V4 painaa tankattuna vain 236 kiloa.

Huolimatta pitkästä, lähes 1600 millimetrin akselivälistään ja leveästä 240-millimetrisestä takarenkaastaan se on huomattavan ketterä ajettava. Kevyt ohjattavuus on saavutettu erikoisella moottoriratkaisulla, jossa kampiakselin pyörimissuunta on käännetty vastapäiväiseksi, mikä pienentää hyrrävoimia.

Erikoinen suorituskyvyn ja ulkonäön yhdistelmä

Ajoasento on malliuudistuksen myötä muuttunut aavistuksen perinteisten nakupyörien suuntaan, kun istuinkorkeutta on kasvatettu ja jalkatappeja tuotu hieman taaksepäin. Yli 40 asteen maksimikallistus on helppo saavuttaa ja Diavelin jalkatapit raapivat helposti asfalttia ja samalla ajosaappaat kuluvat nopeasti ulkoreunoistaan. Jarrut ovat sporttipyörämäisen herkät.

Cruiser-tyyppisissä pyörissä yksi ajettavuuden kannalta selvimmin tuntuva akilleenkantapää on yleensä takajousituksen lyhyt joustomatka, jonka takia epätasaisuudet tuntuvat iskuina selkärankaan. Ducati poikkeaa tältäkin osin valtavirrasta, sillä takapäässä joustomatkaa on 145 millimetriä, mikä on yksi puhtaasti katukäyttöön tarkoitettujen tuotantomoottoripyörien suurimpia lukemia. Jousitus ja iskunvaimennus myös hoitavat työnsä vailla puutteita.

Yksi asia Diavelissa on silti säilynyt ennallaan. Yhä edelleen se hämmästyttää ajajaansa erikoisella suorituskyvyn ja ulkonäön yhdistelmällä. Pitäisikö sillä ajaa urheilullisesti kuin sporttipyörällä, vai lipua rauhallisesti rantabulevardia pitkin jäätelölle aurinkoisena kesäpäivänä? Valinta jää kuljettajalle, sillä Diavel kykenee helposti molempiin.

Teksti: Janne Huhtala Kuvat: Alex Photo