Maistiainen: Ferrari 296 GTB – järjen ja tunteen vuorokeskustelu

V6-tuplaturbo kuljettajan takana, sähkömoottori, piuhasta ladattava akku, 830 hevosvoimaa, takaveto… 296 GTB:ssä on järkyttävä määrä huimaa teknologiaa, ja kokonaisuus on – Ferrari-tyyliin – kuitenkin enemmän kuin pelkkä kaikkien sen osien summa.

240… 250… 260… 270 km/h. Pääsuoran jälkeinen mutka lähestyy vauhdilla. Ferrarin edustajat ovat kehottaneet aloittamaan jarrutuksen 200 metriä ennen mutkaa olevan kyltin kohdalla. Teoriassa tämän pitäisi riittää, sillä teknisten tietojen mukaan Ferrari 296 GTB pysähtyy todella tehokkaasti. Jarrutus 200 km/h nopeudesta pysähdyksiin tapahtuu vain 107 metrin matkalla. Kohta se nähdään…

Aloitetaan alusta

296 GTB on taas jotain uutta Ferrari-leiristä. Ensinnäkään se ei korvaa mitään olemassa olevaa mallia. Niin ikään keskimoottorinen mutta V8:lla varustettu F8 Tributo jää edelleen mallistoon – ainakin toistaiseksi. Näin kaikille niille Ferrarin ostajille, jotka haluavat pelkällä polttomoottorilla varustetun auton, on edelleen oma vaihtoehtonsa. Ja tämä ei välttämättä ole pieni ryhmä… moni suhtautuu sähköapuihin edelleen varsin skeptisesti. Tämä on tavallaan turhaa, mutta tästä lisää myöhemmin.

V6. Niin. Kuulostaa Ferrarin kohdalla alimitoitetulta. Tätä kokeiltiin jo aikoinaan 1960-luvulla, kun 2-litraisella veekuutosella varustetusta Dinosta tehtiin tuolloin ns. kansan Ferraria. Ferrari ilmeisesti itsekin häpeili tätä hieman, sillä Dino ei saanut koskaan keulalleen Ferrarin virallista logoa.

Nyt puhutaan kuitenkin aivan toisen luokan suorituskyvystä. Ahtaminen on nykyaikaa, ja turbolliset V6-moottorit tekevät veekasien olemassa olon vähitellen ahtaaksi. Kun pakettiin lisätään vielä sähkömoottori, silloin ollaan isojen asioiden äärellä. Tästäkin kuitenkin lisää myöhemmin.

Teoria

Olemme testaamassa 296 GTB:tä Monteblancon moottoriradalla eteläisessä Espanjassa. Alla on kevennetty versio Asetto Fiorano. Sille ilmoitettu kuivapaino on vain 1 470 kiloa. Ei huono lukema autolle, jossa on kaksi moottoria.

Kolmilitrainen V6 on jo itsessään varsin vakuuttava paketti. Ensinnäkin sen litrateho on häkellyttävät 221 hv/l. Turbot tarjoavat voimaa ja tehokkuutta, ja sähkömoottorin avulla voidaan nostaa voimalinjan kokonaisteho rata-asetuksilla 830 hevosvoimaan. Ja kaikki tuo voima tarjoillaan pelkästään takarenkaille. Ja mikä parasta, kun sähkövoima on tarjolla viiveettä, se tarjoaa maagisen tunteen yhteistyössä turbojen kanssa.

Ja käytäntö

Siksi olemme moottoriradalla. Se on ainoa paikka saada edes jonkinlainen käsitys tämän auton potentiaalista.

Pääsuoralla auton vauhti on kiihtynyt siis lukemaan 270 km/h. Jarrutus aloitetaan 200 metriä ennen mutkaa. Poljinliike on lyhyt, brake-by-wire-teknologia on päivän sana. Hidastuvuus on niin tehokasta, ettei pää meinaa pysyä mukana. Ensin mutka tuntuu lähestyvän liian vauhdikkaasti, mutta sitten auto hidastuu lähes maagisesti jopa liian tehokkaasti. Jarruja voi nopeasti jopa höllätä. Ja nyt puhutaan kuitenkin katulaillisesta ”normaalista” autosta, ei mistään kilpa-autosta.

Rata kääntyy oikealle. 296 GTB:n sähkötehostettu (!) ohjaus on käsittämättömän tarkka. Kaasulle voi mennä nopeasti – jo vielä mutkassa oltaessa – eikä kaasupolkimen kanssa joudu olemaan erityisen varovainen.

Tässä autossa on niin paljon älykästä teknologiaa, että tyhmempikin kuski näyttää helposti todelliselta rattimieheltä. Ja kaikki tuo tekniikka tekee taikojaan huomaamattomasti taustalla. Lisäksi auton aerodynaaminen tehokkuus on hiottu lähes F1-auton tasolle.

Pikku-V12

Myös voimalinjan äänimaailma nostaa fiilistä. Mitä lähemmäs 8500 r/min kierrosrajaa tullaan, sitä paremmalta V6 vain kuulostaa. Soundissa on Ferrarille tyypillinen korkea sointu, moottori kiekuu lähes V12-tyyliin. Lisäksi turbon sihahtelut saavat allekirjoittaneen purskahtelemaan kabiinissa tahattomiin naurunhörähdyksiin. Huiman hauskaa.

Kolme kierrosta Monteblancon teknisesti haastavia mutkayhdistelmiä sisältävällä radalla antaa mahdollisuuden leikitellä autolla hieman. Perä irtoaa halukkaasti, ohjaus reagoi korjausliikkeisiin ajatuksen nopeudella. Tai itse asiassa varmasti nopeammin kuin ajatus. Aivan kuin auto tietäisi koko ajan mitä sen pitää tehdä, ja tekee juuri niin, mutta samalla niin ovelasti, että kuljettaja luulee tekevänsä enemmän kuin hän tekeekään…

Tehon ja voiman tunne on huikea. Auto vastaa kaasujalan pyyntöihin viiveettä. Sähköä ei todellakaan kannata pelätä, sen tarjoamat mahdollisuudet etenkin superautoissa ovat huimat. Ja ainakin tässä tapauksessa hybridivoimalinja pelaa todella hienosti yhteen. Ja kuljettaja tuntee myös olevansa yhtä auton kanssa. Joskus monimutkainen tekniikka on todellakin niin monimutkaista, ettei kuski löydä yhteyttä auton kanssa. 296 GTB:n kohdalla kaikki tuntuu luonnolliselta. En löydä riittävästi superlatiiveja tästä kertomiseen.

Järki ja tunteet

On upeaa, miten tunteikkaita autoja Ferrari osaa rakentaa samalla kun autot ovat teknisesti lähes ylijärkeviä. Ainoa pieni harmi on se, että tämän auton tunteista nauttiakseen olisi oikeastaan omistettava jo oma moottorirata.

Ferrari 296 GTB:n koeajo on luettavissa kokonaisuudessaan Moottorin huhtikuun numerossa, joka ilmestyy 23.3.2022. Uutisjutun teknisine tietoineen 296 GTB:stä voit puolestaan lukea tästä linkistä. Samaa lataushybriditekniikkaa hyödyntävän nelivetoisen SF90 Stradalen koeajon voit puolestaan lukea tästä linkistä.

Teksti: Vesa Eskola, kuvat: Ferrari