Sähköpyörät koeajossa: Husqvarna, Helkama ja Superior

Koeajettavina Ahvenanmaalla olivat 3 000 euron hintaluokan sähköpyörät Husqvarna Grantourer GT2, Helkama CE10 ja Superior ERX 670.

Sähköpyörät kiinnostavat, joten koeajoimme Ahvenanmaan maisemissa kiinnostavan retkipyöräkolmikon, jonka jäseniä ovat Husqvarna Grantourer GT2, Helkama CE10 ja Superior ERX 670.

Nämä koeajetut sähköpyörät soveltuvat kaupunkiajoon, mutta myös hiekkateille ja helpon maastonkin puolelle. Pyörät ovat jäykkäperäisiä, mutta edessä on joustohaarukka.

Pyörät voi varustella, jolloin niiden monikäyttöisyys lisääntyy. Kahdessa pyörässä oli takatavarateline sekä lokasuojat, kolmannenkin pyörän saa varusteltua samalla tavoin. Tavaratelineeseen saa helposti kiinni takalaukut, ja lokasuojat pitävät esimerkiksi työmatkaa pyöräilevän vaatteet puhtaina.

Laatua rahalla

Koeajetut sähköpyörät eivät olleet malliston edullisimmasta päästä, mutteivat edusta hinnaston toistakaan äärtä. Pyöräkolmikon kaltaiset noin kolmentuhannen euron sähköpyörät ovat hintaluokkansa tyypillisiä edustajia: ne on koottu niin laadukkaista komponenteista, että niille voi povata pitkää käyttöikää, onpa kyseessä pyörän osien kulutuskestävyys tai sähkömoottorin ja akun muodostama kokonaisuus.

Kolmikosta jokainen luottaa laajalti käytetyn japanilaisen Shimanon osaamiseen vaihteissa ja moottorissa, kahdessa pyörässä myös jarrut ovat Shimanolta. Pyörien etuhaarukat ovat Suntourin valmistamia.

Näytöt ovat Shimanon, kahdessa pyörässä on kookas näyttö, yhdessä pyörässä eli Superiorissa varsin pieni.

Vaihteiden toiminta oli kaikissa pyörissä jämäkkää: vaihteet loksahtelivat paikoilleen halutusti, joskus toki rutinan säestyksellä. Vaihdevivut eivät nekään jättäneet heppoista vaikutelmaa.

Pyörien hydrauliset levyjarrut osoittautuivat koeajossa tehokkaiksi ja toimintavarmoiksi. Ne oli myös esisäädetty hyvin: jarrutustuntuma oli luonteva.

Ajoasento kunnossa

Kaikkien kolmen pyörän tarjoama ajoasento on ryhdikäs. Kaikkien pyörien satulan ja ohjaustangon säätövarat osoittautuivat riittäviksi hieman erikokoisille polkijoillemme. Satulaputken pikalukituksen ansiosta satulan korkeuden muuttaminen on helppoa ja nopeata.

Useimmille soveltui asento, jossa satula on hiukan matalammalla kuin ohjaustanko. Yhdelle miellyttävän ajoasento on sellainen, jossa satula ja ohjaustanko ovat samalla korkeudella. Satulan korkeuserot riippuvat pyöräilijän käsien pituudesta.

Kaikenkokoiset polkijat löytävät sopivan varmasti kokoisen pyörän, sillä koeajetuista pyörämalleista on tarjolla 3–4 runkokokoa.

Osasarjojen viidakko

Pyörää valitsevan kannattaa liikkeessä tai pyöräilyn harrastajilta selvittää itselleen mistä osasarjasta puhutaan. Osasarjojen viidakko on sekava ja osasarjoista on tarjolla hieman eri versioita. Osasarjojen keskinäiset erot eivät ole yksiselitteisiä, ja erot ovat ikuisuusaihe internetin pyöräilyn keskustelupalstoilla.

Osasarjojen – usein pienet – erot teknisissä ratkaisuissa tai käytetyissä materiaaleissa eivät välttämättä lopulta ole yhtä tärkeä valintakriteeri kuin omat tottumukset tai aiemmat kokemukset jonkin osasarjan kyvykkyydestä toiseen osasarjaan verrattuna.

Laatuakku takaa kilometrejä

Tämän hintaluokan sähköpyörien akustolle luvataan tyypillisesti tuhat täyslatauskertaa ongelmitta, jonka jälkeen akun latauskunnon luvataan olevan vielä 60-prosenttisella tasolla.

Tehdäänpä esimerkkilaskelma: Jos pyörän toimintamatka täysladattuna on – maltillisesti laskettuna – 60 kilometriä ja latauksia tehdään tuhat kertaa, tarkoittaa se 60 000 ajokilometriä.

Tämän koeajon puitteissa ei ollut mahdollista koetella akkujen pitkäaikaiskuntoa tai mahdollisia haasteita kotilaturien pitkäaikaiskäytössä. Latureiden ja niiden johtojen silmämääräinen laatuvaikutelma oli hyvä.

Lataus täyteen vie pyörillä ilmoitetusti aikaa 4–6,5 tuntia. Ajokantama sähköavustuksella ja täyteen ladatulla akulla riippuu ajotavasta ja valitusta sähköavustuksen tehosta, valmistajien lupaama kilometrihaarukka on lavea 80–160 kilometriä.

Akku kantoon ja kotilataukseen

Sähköpyörää ei välttämättä pysty lataamaan taloyhtiön pyörävarastossa tai -katoksessa. Nykyaikaisten sähköpyörien akut ovat irrotettavissa yleensä näppärästi rungosta ja otettavaksi sisälle kotilataukseen. Akut saa lukittua pyörään.

Ja jos pyörä on useiden käyttövuosien jäljiltä muutoin ajokuntoinen, mutta akun kyvyt ovat alkaneet heiketä, on mahdollista tuoreuttaa kulkupeli uusimalla akku.

Akku ei ole ihan halpa hankinta. Alkuperäisvalmistajan akut maksavat akun koosta ja valmistajasta riippuen 500–1 200 euroa, hieman edullisempia tarvikeakkujakin on jo tullut tarjolle.

Ylämäki, ei haittaa!

Tasaisia pyöräilymaastoja tarjoavalla Ahvenanmaalla polkijan vastuksena on joskus navakkakin vastatuuli, jolloin pidemmästä ajotaipaleesta voi tulla raskas. Sähköavustus kuitenkin peittoaa pitkälti vastatuulen haasteet.

Sähköpyörän kyvyt käyvät kenties selkeimmin ilmi mäkisillä osuuksilla, joilla on vaivatonta mukauttaa haluttu matkavauhti ja polkemisrytmi vaihteiden ja tehostuksen avulla. Koeajetuissa pyörissä on kolme sähköavustustehoa, joita voi vaihdella ajon aikana vaikka kuinka tiheästi.

Kastelholman linnanraunioiden juurelta lähtevä pitkä ylämäki ei ollut tälle pyöräkolmikolle kummoinenkaan haaste. Täystehostuksella, kuutosvaihde kytkettynä ja reippaasti polkien pulssi kyllä nousi, muttei hiki otsalle ja vauhtia oli mukavat 23–25 kilometriä tunnissa. Kanssapolkijan kanssa voi keskustella. Peruspyörällä keskustelu ei huohotukselta onnistuisi, ja mäen loppupuolella vauhdin ylläpitämiseksi olisi noustava putkelle polkemaan.

Sitten on aika koetella pyörien vauhtikykyjä. Sama mäki alas vaihde suurimmalle ja jalat töihin. Vauhti ehtii kivuta ylimmillään 56 kilometriin tunnissa ja sitten onkin jo rauhoitettava, sillä edessä häämöttää linnalle vievä silta ja nopeusrajoituskyltti, joka suitsii sallituksi vauhdiksi 30 kilometriä tunnissa.

Tasainen kolmikko

Koeajajamme kannat jakautuivat tasaisesti kolmen pyörän kesken. Kaikissa pyörissä on puolensa, saman hintaluokan pyörät ovat ominaisuuksiltaan varsin tasavahvoja.

Samankaltaisten pyörien välillä erottaviksi ominaisuuksiksi nousevat lopulta yksilökohtaiset mieltymykset, ja sellaiset asiat kuten silmää miellyttävä runkomuoto, pyörän valmistusmaa, etuhaarukan joustomillit tai pyörien hintaerot. Kaikki olisivat hyviä valintoja.

Teksti: Marko Jokela Kuvat: Vesa Eskola